Koneeni kätköstä löytynyttä viimeistä silausta vaille oleva tekstinpätkä....
 
Olen miettinyt tuota rotua enemmänkin ja etenkin viime viikkoina. Havainnot perustuu omaan mieheeni (jolla vaikea addiktio), lukemiini tapauksiin, sexpon työntekijän kanssa keskusteluihin, terapeuttini kanssa käytyihin keskusteluihin sekä useiden addiktien puolisoiden (=uhreihin) kanssa käymiini moniin, moniin keskusteluihin.
 
Seksiaddikti pakenee todellisuuttaa addiktionsa pariin. Meillä tuo on netti. Siellä eletään sitä hänelle todellista elämää, sieltä löytyy ne hänelle todelliset ihmiset, sinne itketään ja puretaan asiat, siellä haukutaan se puoliso, joka ei anna, joka ei edes ymmärrä seksistä mitään, joka ei osaa tehdä mitään, jolta ei saa hellyyttä, joka on ruma ja läski, joka nalkuttaa, joka ylipäätään tekee seksiaddiktin elämästä helvetin. Netistä löytyy aina joku, joka ymmärtää tätä elämän kaltoin kohdeltua, ainutlaatuista addiktia. Yleensähän siellä on samanlainen addikti toisessa päässä, joten yhteisymmärrys on taattu ja kemiat toimii. Tottakai. Tämä tyyppihän on täydellinen, miten voikaan sellainen löytyä: hän antaa aina ja hän ymmärtää seksin päälle, osaa kaiken sängyssä, ei takuulla nalkuta, hän on kaunis ja hoikka ja haluttava, häneltä saa hellyyttä pyytämättä, hän suorastaan pelastaa seksiaddiktin elämän. Noinhan se menee. Joka kerta. Uudelleen ja uudelleen. Moni seksiaddiktin puoliso (minä mukaan lukien) on ottanut eri keinoin yhteyttä näihin panoihin. Miten yllätyksenä se heille tuleekaan, kun puoliso ei olekaan sitä mitä on väitetty ja asiat ovat oikeasti, todellisessa maailmassa aivan toisin. Ajatella, ei käynyt mielessäkään, että tämän niin täydellisen seksiaddiktin toinen minähän on valehtelija! Seksiaddiktilla on todella hyvä itsetunto ja itseluottamus, vaikka toisin väittävätkin. Toisaalta se itsetunto on huono, koska sitä pitää pönkittää netissä tuntemattomien samaan rotuun kuukuvien ihmisten kanssa. Mites he muuten uskovatkaan niin sokeasti siihen, mitä joku kasvoton ihminen siellä ruudun toisella puolella väittää? Itsekin he valehtelevat sille panolleen. Sinänsä ymmärrettävää, koska todellista elämäähän sinne paetaan. Mutta se on monesti mietityttänyt, miten sokeasti se usko siihen netti-ihmiseen toimii. Uskotaan esim. sen ulkonäkö, miten ne kaikki ovatkaaan niin upeita, trimmikroppaisia, hyvännäköisiä. Tiedän ainakin yhden Miehen vakipanon, joka ei todella ollut sitä, mitä väitti ja mitä kuvia lähetti. Ei todella :D Oli jopa pahempi kuin exänsä. En ihmettele, ettei halunnut tavata Miestä. Mutta ehkä sillä ei siellä maailmassa ole väliä? Mielikuvituksellehan se touhu kuitenkin perustuu. Ei oikealle elämälle.
 
Monella (vai voisiko sanoa että kaikilla?) seksiaddiktilla on myös joku muu "ongelma" addiktionsa lisäksi. Tai addiktiohan se muukin ongelma on. Valehtelu nyt tietty ensimmäisenä, eihän sitä toista elämää muuten varattu addikti voisi elääkään. Osa menee tosi pitkälle tuon valehtelun suhteen (kuten oma mieheni, voi luoja miten se uskoikaan niiden aivan älyttömien valheidensa menevän läpi). Tavallaanhan seksiaddiktin elämä on molemmissa elämissään valehtelua. Valehtelua ja peittelemistä kotona, valehtelemista netissä. Onko se elämä oikeesti sen arvoista? Kun sen lisäksi monesti käy niin, että menettää kaiken sinä oikeassa elämässä. Mies itse on ilmaissut tyytymättämyytensä nettielämäänsä. Pakenee sinne esim. riitaamme mutta sen jälkeen vasta raivona onkin. Olisiko kannattanut hakata vaikka kirjaimellisesti päätään seinään? Sattunuthan sekin olisi mutta olisi jäänyt ainakin se likainen teko tekemättä. Tai olisiko pitänyt hakata vaikka se kyrpä? Tai oikeastaan molemmat edelliset.. 
 
Yksi melko ongelma seksiaddiktilla on ex/exät. Kuten meilläkin. Tätä olen joskus pohtinutkin jonkun kanssa, että miksi näin. Itse Miehen käytöksen perusteella veikkaisin jotain hyvittelyä sinne suuntaan. Meillä ainakin tuo edellinen ex on jotain helevetin suurta Miehelle. Kun vihdoin pystyi muuttamaan erilleen siitä, ei se toki siihen loppunut. Sittenhän tuo niiden elämä vasta tuntuu alkaneenkin. Me aloimme seurustella jossain vaiheessa mutta kun ex bongasi, ettei sormus "tuo niiden rakkauden symboli" ollutkaan sormessa, jonne se kuuluu, mitä teki Mies -laittoi sen tietty takaisin. Toki! Rakas exhän halusi ja Miehen tehtävä oli pitää tämä tyytyväisenä. Minä, seurustelukumppani, loukkaannuin aivan turhaan ja sain täyden lastin paskaa silmilleni, kun en ymmärrä. Ei tuossakaan hiventäkään ymmärrystä mua kohtaan :( Sitä Mies joskus myöhemmin sanoi, ettei hänelle ollut sillä sormuksella merkitystä ja laittoi sen takaisin, ettei tulisi turhaa riitaa exän kanssa. Niin, se miltä musta tuntui, sillä ei ollut merkitystä :( Ja oikeesti, jos sillä ei olis olut Miehelle merkitystä, ei se sitä olisi laittanut! En pysty enkä kykene koskaan käsittämään, miten tuollaista ihmistä palvottiin ja palvotaan edelleen. Kun mietin sitä, miten se Miestä kohteli. Mitä paskasempaa käytöstä, sitä enemmän Mies palvoi maata sen paksujen jalkojen alla. Mua haukutaan mun epäilyjen ja elämän sietämättömyyden takia, miten olen paska ja mitä milloin. Tuo exänsä on tehnyt ja kohdellut Miestä aivan järkyttävästi mutta eihän sitä muistella. Kun minä sanon puolikkaankin sanan, helvetti on irti. Otetaan mikä tahansa asia vertailuun mun ja tuon exän välillä, häviän 116-0. Miehen mielestä en, en tietenkään ei siinä ole miestä tunnustaa asiaa. Jo vuosia sitten, exää piti ymmärtää, kannustaa, tukea, hoivata, kuunnella, huolehtia, maksaa, hyysätä, passata, suojella ..olla koko ajan käytettävissä ja valmiina palvelemaan. Mä en tänä päivänäkään saa mitään noista, en mitään. Olen viime aikoinan monesti pyytänyt Mieheltä ymmärtämystä mua kohtaan -olen se mikä olen hänen tekojena ja kohtelunsa takia. Itsekin näkee (tietenkin!) muutoksen ja tykkäsi siitä entisestä musta paljon, paljon enemmän. Mutta mä olen mä, joten anti olla, asioille ei tehdä mitään. Pistää välillä vituttamaan tuo enemmänkin :/
 
Seksiaddiktin lempilause on "lyllä mä voin lopettaa koska vaan", tuota kuulee jokainen puoliso. Miksi sitä sitten ei lopeteta? Vasta, kun tämä addikti ymmärtää, että hän on riippuvainen ja hän ei yksin pysty lopettaa, se lopettaminen onnistuu. Vasta, kun hän ymmärtää, että kaikki mitä siellä netissä on tehty on vaikuttanut ihmisiin ympärillä. Vasta, kun addikti lopettaa toisten syyttämisen ja syyllistämisen teoistaan, hän on valmis aloittamaan paramenisprosessin. Meillä ei olle vielä tuossa vaiheessa, ei lähelläkään. Mä olen yhä syyllinen Miehen pettämisiin, syynä milloin mikäkin. 
 
Kuten Seksdiaddiktien (SAA) ryhmän 12 askeleen toipumisohjelman ykköskohdassa sanotaan "kielteista vaikutustaan elamaamme. Suureksi helpotukseksemme opimme, ettei riippuvuus ole oire heikosta tahdonvoimasta tai puuttuvasta itsekurista. Tosiasiassa monet meista osoittivat suurta itsekuria ja tahdonvoimaa muilla elamansa alueilla. Mutta saimme nahda, etta yritys hallita seksiriippuvuutta tahdonvoiman avulla on verrattavissa siihen, etta yrittaa ajatella pois murtunutta jalkaa. Aarimmaisista ponnistuksistamme ja hyvista pyrkimyksistamme huolimatta tahdonvoima ei pysty seksiriippuvuuden monimutkaiseen ongelmakenttaan. Sita paitsi useimmat meista olivat monia kertoja yrittaneet taistella seksiriippuvuuttaan vastaan tahdonvoimansa avulla huonoin tuloksin". Suora lainaus. Joo, mä olen moneenkin kertaan lukenut tuon ohjelman, en toki ulkoa osaa mutta pääpiirteet kyllä. Tämä ensimmäinen askel korostaa myös sitä, että addikti ei voi koskaan toipua yksin. Ei voi Mieskään, olen yrittänyt sitä hänelle sanoa mutta oma päätöshän se on, ettei mene esim. ryhmään. Nojoo, kolme viikkoa sitten kävi mutta sanoo, että kyllä hän sinne menee, mutta ei meinaakaan käydä joka kerta. samaa sanoi vuosi sitten kun oli jo kuukausia ollut menemättä. Mikä on syy, ettei mene? Viimeks heitti taas niitä selityksiä ja lempijuttunsa "kun lapset (tarkoittaa siis omiaan..) on täällä silloin. Joo, kaks viikkoo sit eivät olleet ollenkaan, viikko sit oli vain poikansa joka tuli ysin paikkeilla. Ensimmäisessä askeleessa sanotaan myös, että addiktin myöntäessä voimattomuutensa voi hän alkaa käyttää sitä verukkeena toiminnalleen, riippuvaisne käytöksen jatkamiselle "mitä muuta minulta voi odottaa". Kuten Mies, hän alkujaan korosti sitä, että kaikki repsahtaa joskus. Ei pidä paikkansa, jokainen toipunut seksiaddikti on joskus tehnyt sen viimeisen juttunsa, kunnes haki oikeasti apua ja aloitti toipumisprosessin! Nyt Mies sanoo, että aina on olemassa riski, että hän menee nettiin. Onhan se, jos asenne on tuo! Ja totta, riski o mutta se, miten sen ja elämänsä käytää, sillä on merkitystä. Näkeehän alkoholisttihan kaupassa käydessään alkoholia, jossian vaiheessa käy juhlissa, joissa ehkä juodaan. Mutta jos toipuminen on vauhdisssa tai viimeisestä pisarasta on vuosia, ei tämä ota sitä yhtä olutta tai kulausta, sillä hän tietää, että se ei jää siihen. 
 
"Lukemattomia kertoja lupasimme itsellemme ja rakkaillemme, että lopettaisimme ikuisiksi ajoiksi ja ettemme koskaan tekisi enää sellaista. Ymmärrämme nyt, ettei kukaan addikti voi antaa sellaisia lupauksia. Se, että epäonnistuimme sanamme pitämisessa näissäa asioissa, ei tarkoittanut, että valehtelimme. Epäonnistuimme pidättyvyyspyrkimyksissämme riippuvuutemme vuoksi. Ja voimattomuutemme vuoksi addikteina me yksinkertaisesti emme pysty tekemaan "ei koskaan"-tyyppisia lupauksia. Lukemattomat itseä ja muita kohtaan tehdyt rikotut lupaukset sekä pakonomainen tarpeemme asettaa riippuvuus-yllykkeemme kaiken muun edelle elämässämme sai meidät itsemme ja läheisemme uskomaan, että olimme arvottomia ihmisia. Tämä uskomus pahensi huonoa itsetuntoamme ja häpeäämme ja teki riippuvuuteemme lankeamisen viela ilmeisemmäksi". "Moni ihminen, tai vain yksi, on yrittänyt kertoa, että näkivät tuskamme mutta olimme aivan liian vihaisia kuullaksemme ehitä todella". "Pitkän aikaa kielsimme, ettei meillä ollut lainkaan ongelmia, vaikka toiset näkivät selvästi, mitä meille tapahtui. Kun lopulta ongelmamme kasvoivat niin valtaviksi, ettemme voineet enää niitä kieltää tai mitätöidä, olimme ärtyneitä". "Olimme vihaisia ja halusimme syyttää elämämme muita ihmisiä ongelmastamme (ellei hän olisi pukeutunut sillä tavalla - hei saivat minut tekemään sellaista - se on heidän vikansa - se on hänen vikansa - sinä näit miten hän tyrkytti itseään, mitä muuta olisin voinut tehdä - kun masensi - se riita ajoi minut tekooni, ei ole minun syyni) Pystymme syyttämään monia asioita käyttäytymisestämme -kaikkia muita paitsi addiktiotamme. Panimme usein käyttäytymisemme syyksi elämänkumppanimme käytöksen (usein addikti haluysivat olla huomaamatta että ympärillä ihmiset elävät paljon vaativimmissa suhteissa mutta eivät kuitenkaan tehneet lainkaan sellaisia tekoja). Kun opimme suuntaamaan vihamme takasin kohjti riippuvaisuuttamme, käytimme siitä tulevan energian enemminkin toipumiseen kuin hyödyttömään ja epähedelmälliseen syyttelyyn ". "Vastuu menneisyydestä, addiktin teoista, kuuluu vain addiktille, ei läheisille tai läheisimmälle ihmiselle. Todellisuudessa yrtimme käydä kauppaa oman addiktiomme emme muiden ihmisten kanssa. Addiktin kanssa ei voi käydä kauppaa! Puolinaiset toimenpiteet eivät auttaneet meitä vähääkään". " Seksiriippuvaisina kohtaamamme ongelmat eivät tietenkään rajoittuneet seksuaaliseen käyttäytymiseemme. Useimmat meistä saattoivat nähdä seksiriippuvuutensa vaikuttaneen haitallisesti koko terveydentilaamme-fyysiseen, sielulliseen ja henkiseen" . "Aivan kuten addiktiomme vaikutti kaikilla elämämme alueilla, niin toipuminen vaikuttaisi kaikilla elämämme alueilla". ". Joka kerta, kun kohtasirnme mahdollisuuden käyttäytyä pakonomaisesti, palautimme mieleemme yksityiskohdat pohjaan iskemisestämme ja kysyimme itseltämme seuraavan kysymyksen: "Onko se, mita aion tehdä, sen elämäntavan aiheuttaman tuskan arvoista? Niin kauan kuin säilytimme mielessämme rehellisen kuvan pohjaan iskemisemme kokemuksesta, vastaus itsellemme oli aina "EI".
 
Edellä oleva on suoraa lainausta 12 askeleen ohjelman ensimmäisestä kohdasta. Välillä, kun Mies syyttää mua, sitä edelleen menee siihen tunteeseen mukaan. Kyllä monesti olen pahoillani siitä _minä_ olen saanut aikaan. Aivan hullu ajatus! Tiedän sen, etten ole yhtään syyllinen Miehen tekoihin. Kuten edellä sanotaan moneen kertaan, syyllisiä ei ole muita addikti. Ikävää taas tätä lukiessa oli se, että Mies jumitta parissa kohdassa pahasti :( Kuten sanottusa, olen nähnyt pitkään Miehen sairauden taakse. Ehkä jonain päivänä Mieskin näkee sinne? Eikä käy kanssani kauppaa  suhteellamme ja tytöllään :/

Näin hiljenee tämä blogi. Tämä oli mulle suuren suuri kanava vaikeina hetkinä, oma selviytymiskeino, tärkeä purkautusmikeinio. Kiitoksia paljon kaikille tätä kautta saamilleni ystäville, kavereille, tutuille, myötäeläjille, kommentoijille. Te olette antaneet enemmän kuin tiedättekään. Vaikkei omaa tuskaa ja kärsimystä poista, helpottaa tietää, että jossain on muitakin samassa tilnateessa olevia, samaa vääryttää kokevia. Meitä ei voi ymmärtää, kukaan muu kuin samankokenut! Jaksamista kaikille, toivon todella, että juuri sinun addiktisi on se huomispäivän toipuva addikti. Sellaisiakin tarinoita olen tämän blogin kautta kuullut!

Tarina jatkuu nyt toisaalla.