oli eilen ilmassa. Mies sairasti päivän kotona ja meni vasta illemmalla töihin. Meni kuitenkin ihan normaalin oloisena, eli en epäillyt mitään pettämiseen liittyvää tapahtuvan. Päätin jopa mennä omaan harrastukseeni illalla. Soitti sitten myöhemmin ja kuulosti ihan ok:lta. Siinä jutellessa mulle kuitenkin nousi vanhat tunteet pintaan ja alkoi ahdistaa. En halunnutkaan hänen tietävän, moneltako olen poissa kotoa. Ennenhän se tarkoitti sitä, että Miehellä oli se aika täysin vapaan huolettomasti käyttää nettiseikkailuilleen. Sanoinkin sitten, etten tiedä, menenkö harrastukseen. Menin kuitenkin, sillä se tunti on aikaa, jolloin Miehen teot on täysin poissa mielestä. Laji on sen verran agressiivinen, että jälkeenkin päin olo on hyvä. Vapaa, voisi sanoa.

Mies oli soittanut juuri harrastukseni alettua. Miksi? Tarkastaakseen, että olenhan poissa kotoa? Ninhän hän teki ennen. Teki jo ennen, kun yhdessä asuimmekaan. Silloinhan minäkin opin kokeilemaa Miestä, että kuinka pitkälle hän todella on valmis nettijutuissaan. Hyvin meni lankaan, kun valehtelin harrastukseni ajan. Hyvä omatunto ei minulla tuosta valehtelusta ole mutta sodassa ja rakkaudessa... Harrastukseni loputtua laitoin Miehelle viestiä. Soitti. Ihmettelin, miksi oli soittanut silloin, kun en voi vastata puhelimeen. Sanoi, että mähän sanoin, etten tiedä menenkö sinne. Kerroin, että joo, niin sanoin mutta olin koko ajan menossa. Tähän Mies kivahti, että ei niin saa sanoa. Silloin mulla keitti ja karjaisin Miehelle, että mikä hän on sanomaan noin, että ei saa sanoa eriä mitä tekee. Montako vuotta hän on mulle sanonut tehneensä toisin kuin oikeasti teki. Voi vee. Pyysi anteeeksi. Ajattelisi joskus ensin mitä sanoo! Mä en ole valmis antamaan anteeksi mitään. En vielä. En tiedä, koska olen, olenko koskaan. Jonkun aikaa kuuntelin puhelimessa, kun Mies teki töitä. Sitten alkoi vaan kyyneleet valua liikaa (olin kävelemässä kotiin ja ihmisiä tuli jatkuvasti vastaan) ja sanoinkin Miehelle, etten halua enää olla puhelimessa. Voi ahdistus. Mihin tässä on päänsä työntänyt? Tuokin tilanne on eletty niin moneen kertaan, että ollaan puhelimessa ja Mies naputtelee toisille niitä kiimaisia viestejään. On varmaan hykertänyt tyytyväisenä ja onnellisena, että mä en muka tiedä mitä tekee. 

Puhelun päätyttyä sanoi tulevansa kohta kotiin. Yli tunti meni. Jes :( Sanoi kyllä kotiin tultuaan, ettei ole tehnyt mitään pahoja. Mistäs mä tiedän, onko? En pystynyt katsomaan, miltä näytti, eli sen perusteella en voi sanoa mitään. Kuulosti kyllä normaalille mutta niinhän se on aina nettipanojensa jälkeen kotiin tultuaan yrittänyt kuulostaa. Jos lopetti töitään silloin, kun puhelu loppui niin mihin meni se tunti? Ok, ehkä sillä oikeesti oli jotain töitä tai luki vaikka netistä Iltalehteä. En tiedä.