Mieshän ei kuulemma ole enää riippuvainen nettiseksistä. Hän on vain repsahdellut nettiin. Musta näyttää siltä, että se uskoo tuon selityksensä itse :-O Netti ei ole sille ongelma. Jos ei ole riippuvainen eikä se ole ongelma, niin mitä se sinne sitten menee? Eilen viimeksi sanoin Miehelle, että ei sinne vahingossa voi mennä, se ei ole mitenkään mahdollista.

Miehelle on tyypillistä käytöstä sellainen, että kun puhutaan sen teoista niin se vetää jonkun keksitynkin asian musta esille, johon takertuu. Milloin mitäkin mutta aina sama juttu, kun ei enää muuten osaa puolustautua. Eilen sain kuulla, että olen tutkinut Miehen puhelinta. Viime päivinä kuulemma useinkin. Olen kuulemma katsonut puhelut, viestit, sähköpostit ja jonkun muun -olikohan se netti. Teen sitä kuulemma, kun Mies käy suihkussa ja on jättänyt puhelimensa pöydälle. Mies käy monesti aamuisin suihkussa ja tietääkseni puhelimensa on silloin yöpöydällä makkarissamme. Mä laitan silloin aamupalaa, tyhjään tiskipöytää, pesen hampaita, laitan itseäni vessassa. Jos mä sen puhelinta tutkisin, en mä sitä kyllä kerkeisi aamuisin katsoa. En tiedä, mihin perustuu tuo syytös. Mä vältän koskemasta Miehen puhelinta aina. Jos pyytää ojentamaan mua sen hänelle, mä työnnän sitä lehdellä tai jollain. Kaikki siksi, etten saa vahingossa paina jotain ja silmilleni kiellettyjä asioita. Niin kuin kävi vuosi sitten toukokuussa -silloinkin kiimaiset sähköpostit huomasi ensin poikani ja kaverimme, sitten vasta minä. Toiseksi en edelleenkään usko, että sieltä puheluista ja viesteistä löytyisi mitään, mitä mä en saa nähdä. Eilen vasta kuulin, että sen puhelimen sähköpostiin ei tarvita salasanaa. Ja eihän tästä pitkä aika ole, kun Mies vahingossa sanoi, ettei sille tule kaikki sähköpostit puhelimeen. Nettiselaintakaan mun tuskin olisi hyödyllistä tutkia, eiköhän tuo poista tarkkaan sieltä kaiken. Mies on kuulemma tutkinut puhelintaan ja sen perusteella tullut siihen tulokseen, että mä olen sitä tutkinut. Mitä tuohon sanois? Ei oikein mitään. Mutta en ole tutkinut enkä aio tutkia, koska en usko, että sieltä mitään löytäisin. Olen kyllä joskus Miehelle sanonut, että kannattaisi olla varovainen sen puhelimensa kanssa, koska esim. tyttönsä sitä räppäilee lähes aina täällä ollessaan. Ja kun puhelin oli uusi, munkin lapset sitä katselivat. Eivät siis niinkään viestejä (Miehen tyttö muuten lukee niitä!) vaan ihan kaikkia toimintoja.

Mä oon ajatellut, että Mies ei voi mua enempää pohjalle vetää. Tänä aamuna tuli huomattua, että voihan se :( Sen seuraava tavoite on viedä multa työ. Se on nyt soittamassa mun esimiehelle, että mä en ole mielenterveydeltäni kykenevä hoitamaan työtäni. Mun työ on todella vastuullista mutta mä olen todellakin kykenevä hoitamaan työni. Siitä ei ole epäilystäkään. Mulla on ollut aina niin, että vaikeinakin masennuskauseina, työ on ollut se, mistä saan elämäniloni ja koen onnellisia hetkiä. Miten selvää! Tottakai Mies hyökkää sen kimppuun nyt. Se ei olisi voinut mua enää muuten loukata. Tietää, miten tärkeää tämä työ on mulle, en mä voisi muuta tehdä. Olisihan mun pitänyt aiemmin tajuta se, että totta kai, totta kai se vie työn multa seuraavaksi. Vasta sitten on tyytyväinen, kun on vienyt multa viimeisenkin asian. Puhuttiin yli tunti tästä puhelimesta, olin ihan pakokauhun vallassa välillä. Se pakottaa mut sairaslomalle ja hoitoon. Niin. Meidän ongelmahan on nyt mun mielenterveys, joka pitää nyt hoitaa. Mies on nyt muka niin huolissaan siitä. Voi vee, luulee vissiin että mä uskon. Miksi ihminen, joka pettää suunnitelmallisesti mua ja valehtelee, olisi huolissaan musta, kuolenko mä vai vai mitä teen. Tottakai syyllisyys on yksi motiivi. Kaikki tulee tietämään Miehen teot. Onhan se Miehelle vaikeaa alkaa selittämään sitä äitilleen, veljilleen. Sain tänään kuulla, että Mies on kavereilleen kertonut pettäneensä mua. Olisi kiva tietää, miten se on sen kertonut ja miten se on mua siitä syyttänyt? Mutta työstä. Kun multa nyt viedään tämä työkin, sitten mulle ei jää mitään. Sitten ei ole enää millään mitään väliä.

Mies sanoi, että mä en voi tietää, miten kovasti se on yrittänyt parantua. No, jos noin on niin en todellakaan voi, koska MIES EI PUHU MULLE. Ei puhu, se vain VALEHTELEE. On sanonut, että on lopettanut kaikki nettijutut ja se on ollut sille helppoa. Olen useaan kertaan tän menneen vuoden aikana sanonut sille, että hoitaisi elämänsä kuntoon, niin sairautensakin paranisi. Mutta hän on kuulemma hoitanut elämänsä kuntoon eikä ole ollut vaikutusta. Usein sanoo, ettei ole syytä mikä kivut aiheuttaa. Valehtelun näkee vasemman käden etusormenkin asennosta.. Kyllä mä jollain tapaa säälinkin Miestä. Se on kietonut itsensä niin tiukasti valheiden ja pettämisten, salailujen verkkoon, että mä en ihmettele yhtään, miksi on niin kipeä välillä. Enkä usko, että se pääsee ikinä sieltä verkosta pois. Mä olin oikeasti niin valmis auttamaan sitä. Olen edelleen sitä mieltä, että Miehessä on jotain hyvää, jossain hyvin hyvin syvällä. Olisin halunnut ja ollut valmis kaivamaan sen sieltä esille että se olisi päässyt leveämään laajemmaltikin. Ei Mies musta niin paljon välitä, että mä olisin yksin pystynyt sen tekemään. Ei mulla sen sydämeen ole mitään asiaa :(

Mies sanoi myös, että on sairaudessaan (jota ei siis itse sairautena näe) menossa koko ajan parempaan suuntaan. Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Oppinut valehtelemaan niin, että mä en aina huomaa? Mies kertoi, että viime viikolla oli käynyt vakichatissaan mutta lähtenyt pois. What? Melkein uskoin sitä :-O Jos noin olen melkein ylpeä Miehestä, että kykenee sellaseen. Vaikka ei kykene olemaan menemättä chattiin. Riippuvuus siis silti olemassa. Tai sitten siellä ei ollut ”tuttuja” paikalla ja lähti siksi pois. Sit, kun puhuin sille runkkaamisesta niin sanoi lopettaneensa sen kauan sitten. What??

Olen miettinyt paljon, jo kuukausien ajan, että miten se kykenee rakastelemaan mun kanssa. No, eihän sillä ilman lääkkeitä seiso eikä aina niinkään, koska omatuntonsa on siellä kyrvässään. Mutta noin henkisesti, miten se siihen kykenee. Kaikki rakastelukerrat tapahtuu aina yhden tai useamman oluen juomisen jälkeen, eli vain siksikö se kykenee. Joskus toki esim. aamulla mutta pääosin muulloin. Muutaman kerran on käynyt sellainen ihme, että ollaan rakasteltu kaks kertaa viikossa. Uskon sen johtuvan Miehelle tyypillisestä jutusta –netissä ollut toisen kanssa kivaa, on tunnetilan siirtänyt sänkyyn mun kanssa. En mä tiedä, kuvitteleeko se siihen mun tilalle sitten jonkun muun vai miten se pystyy mun kanssa olemaan. Olen tuota aina ihmetellyt ja tulen varmaan aina ihmettelemäänkin. Itse en pystyisi moiseen. Kyllä mä tarviin siihen sen ihmisen, kenen kanssa olen. En mitään kuvaa jostain nettipanosta.

Mies heitti kyllä sellasen lauseen, että huh huh. Sanoi vain ja ainoastaan haluavansa meille normaalin, onnellisen elämän. Mitähän se oikeesti Miehen mielestä tarkoittaa? Kun sehän mullakin oli haaveena viime toukokuussa, kun tähän jäin. Mies ei siihen ole mun kanssa valmis, miksi pitää tuollaista heittää. Sitten Mies haluaisi voida olla oma itsensä kotona. Siinä vähän kyllä pyörittelin silmiäni, musta se on kyllä ihan oma itsensä.

Paljon olisi vielä mielessä mutta jatkuu toisella kerralla. Mä lähden nyt psykiatria tapaamaan.