Luvassa pitkä postaus, jota olen jo pitkään kirjoittanut.

Kirjoitan nyt ihan yleisen postauksen aiheista, joista minulta on kysytty, kommentoitu tai joista muuten vain otettu yhteyttä. Kiitoksia yhteydenotoistanne! Blogiani päätarkoitus on kirjoittaa itselleni ylös ajatuksia ja tunteita, saada ne mielestäni pois pohtien, muistellen jne. Kirjoittaminen, kun puhuakaan ei voi, on minulle tärkeä purkautusmiskanava. Se on ollut sitä aina. Mutta jos tästä aiheesta voi sanoa iloinen -olen iloinen, että tämä blogini on löytänyt niin monta lukijaa. Löytänyt myös paljon itse aihetta läpikäyviä ja vertaistuen tarpeessa olevia kanssa sisaria. Taidan olla myös yksi niistä harvoista, jotka päiväkirjamaisesti aiheesta kirjoittaa. Aikalailla samoja kysymyksiä ja ajatuksia liikkuu kuitenkin monella muullakin päässä minun lisäkseni. Pessimistisenä, vaikka niin mielelläni tässä asiassa edes realistisena, luulen että tuska meillä petetyillä ei hellitä. Esim. netti on niin täynnä chatteja, saitteja, sivustoja yms. paikkoja, joihin näillä sairailla ihmisillä, meidän monen puolisoillakin, on vapaa pääsy. Netti on niin helppo paikka. Siellä on helppo pettää. Se on myös tämän addiktin helppo kieltää, helppo sanoa, ettei nettiseksi ole pettämistä, että _kaikkihan_ netissä ovat. Niinhän minunkin mieheni vuosia teki. Kielsi kaiken -kielsikö enemmän itseltään kuin minulta? Samalla kun pettää puolisoaan, pettää myös itseään kaikenlaisilla selityksillä. Kaikkihan ei todellakaan netissä ole.

Minulta on yhä uudelleen ja uudelleen kysytty, miten minä jaksan tätä. Kiitos, en kovin hyvin, vaikka parempiakin hetkiä toki on. Kiitos kuitenkin kaikille kysyjille, että kysytte! Kysymys tuntuu hyvälle, se tuntuu sille, että edes joku välittää. Huolimatta siitä, että hän onkin tuntematon. Mun elämältä on pettämisten ja salailun, valehtelun myötä viety pohja täysin pois. Vaikka olen pitkään elänyt petettynä, en ole kuitenkaan voinut asiasta täysin puhua Miehen kieltämisen takia. Nyt kun vihdoin Mies jäi kunnolla kiinni, muuttui munkin suhtautuminen täysin. Kiinnijäämiseem asti elin tietäen pettämisen mutta kuunnellen koko ajan Miehen selittelyä. Nyt ne selittelyt on jääneet pois, Mies tunnusti. Nyt saan olla vapaasti siihen nähden, että tiedämme molemmat tekonsa. Mies tietää, että mä tiedän. Enää hän ei voi raivoten huutaa mulle, miten häntä ärsyttää, kun mä epäilen häntä koko ajan. Toki mähän tiedän edelleen enemmän, mitä Mies oli valmis kertomaan. Se mua harmittaa, sillä näin ei voi suhde olla avoin, kun kaikki kortteja ei lyöty pöytään. Kaikesta ei oltu avoimia. Niin. Tavallaan munkin toipuminen alkoi tuosta toukokuun alun päivästä lähes neljä kuukautta sitten, jolloin Mies tunnustuksensa pakon edessä teki. Ikinä en voi palata elämään, jossa rakkaus, luottamus ja rehellisyys ovat elämän kantavia voimia. Ikinä en sellaiseen elämään enää pääse :( Se mua surettaa. Olen sitä miettinyt paljonkin, että mitä jos rakastuisin Mieheen uudelleen. Se olisi välillä hetkellisesti aika helppoa, pakko tunnustaa. Miten siitä eteenpäin. Jos saisin tietää jotain uutta, se romahduttaisi minut täysin. Siitä minä en selviäisi enää. En mitenkään. Joten elän nyt tässä tunteessa, tietäen että rakkauselämä on osaltani ohitse. Mulla, jolla aina rakkaus rehellisyys ja luottamus ovat olleet elämän kantavia voimia.

Miehen tavat, käyttäytyminen. Olen moneen kertaan kirjoittanut Mieheni pettäneen minua vuosikaudet ja minun tienneen siitä. Tästä on kysytty, että miten minä tiesin, että eihän sellaista voi varmasti tietää, epäillä kyllä voi. Näistäkin olen kirjoittanut mutta tässä vielä. Ekat vuodethan me olimme yhdessä vain viikonloppuisin tai pitkän viikonlopun. Miehellä ja minulla oli paljon myös keskenään nettiseksiä, puhelinseksiä, kameraseksiä. Aluksi myös chattiseksiä. Olemme molemmat seksistä kiinnostuneita ja halusimme enemmän kuin mitä tavallinen ns. vaniljaseksi antoi. Aluksi seksiä olikin viikonloppuisin paljon ja erilaista. Viikonloput oli seksinkin puoleen mahtavia, jotain niin mahtavaa, että sillä jaksoi taas eteenpäin. Jossain vaiheessa Miestä ei enää kiinnostanutkaan monipuolinen seksi tai seksi ylipäätään kanssani. Aloin kiinnittää huomiota, että yhä useammin hän laukesi itsekseen (nettipanonsa kanssa, tietenkin) torstaisin - me tapasimme perjantaina. Jos minä lähdin kotiin sunnuntaina, hän saattoi tumputtaa jo sunnuntaina tai viimeistään maanantaina. Mies ei tiedä, että minulla oli silloin puhelimessa nettiyhteys, jolla pystyin "vakoilemaan", mitä hän teki, kun minä lähdin kotiin. Samaa hän teki pe-iltana, jos minä olin tulossa luokseen. Hyvä, kun asemalla minua vastaan kerkesi nettitouhuiltaan :/ Joskus, tämän vuoden aikana, Mies vinoili mulle, että miten mä muka voin epäillä sen lauenneen -näenkö sen hänen silmistään. Juu, näen kyllä siitäkin mutta mies kun on, kyllä sen huomaa enemmän sieltä alapäästä. Loppukuukausina en todella uskaltanut enää koskeakaan Mieheen, koska tuntemus, minkä se minulle aiheutti, oli paniikinomaista kuvaava.

Silloin aikoinaan viikolla Mies oli netissä ja mesessä todella paljon. Kun sain selville, missä kaikkialla hän liikkui, jututin häntä moneen kertaan vieraalla nimimerkillä. Sekä miehenä että naisena. Tämän olen Miehelle kertonutkin. Joskus eräs tuttuni kirjoitti sanelustani Miehelle, ettei epäilisi minua. En kyllä usko, että epäili. Salaista meseosoitetta en luonut, vaikka moneen kertaan "minä" sainkin Mieheltä pyynnön mesekeskusteluun kameran välityksellä. Siihen en toki suostunut, vaikka mieli tekikin käräyttää Mies touhuistaan. Minä olen siis käyttänyt aika paljon aikaa ja energiaa saadakseni selville, mikä Mieheni oikeasti on miehiään. Oli paskamainen, sen tunnustan :/ Nykyään en tunne siitä edes huonoa omaatuntoa. Keinot oli katalat mutta se, mitä olen saanut selville, on korvannut kaiken. Parin nettipanonsa kanssa olen jutellutkin sekä netissä että puhelimessa. Yksi näistä oli mies, joka oli erittäin pahoillaan. Tiedän, että Mies yritti hänen kanssaan vielä yhteyteen mutta ei enää onnistunut siinä. Erään naisen kanssa vuosia sitten pidimme paljonkin yhteyttä. Tämän naisen nimimerkillä olen mm. käynyt kovaa vääntöä Miehen kanssa siitä, onko nettiseksi pettämistä. Miehen mielestä ei ole, naisen mielestä oli. Lopuksihan Mies haukkui tämän naisen, että miksi hän sitten chattailee ja kuluttaa hänen aikaansa. Häntä panettaa ja joutuu turhaa riidellä. Tällä samalla hetkellä minä juttelin Miehen kanssa mesessä kamera päällä. Mies valehteli minulle, että menee nyt saunaan, nähdään myöhemmin. Sulki kameran ja jatkoi tämän naisen lämmittelyä. Kun nainen sitten poistui chatista, Mies avasi jälleen kamerayhteyden minuun. Silloin voisi sanoa, että annoin sille säälistä :( Siinä taas se, että vaikka itsestä tuntui pahalle, tiesin ainakin hänen olevan minun kanssani, ei jonkun toisen.  Kukaan siinä ei voittanut mutta se oli niin hetkessä elämistä, että kun olin sen yhden hetken ajaksi saanut Miehen itselleni, se tuntui silloin oikealta ratkaisulta.

Juttelimme aikoinaan lähes päivittäin mesekameran kautta. Mies alkoi yhä useammin chaittailla ja hyväilläkin itseään toisten kanssa siinä minun edessäni. Yritti raukka tehdä sen salaa, mutta eihän sellaista voi salata. Kun kätensä on piilossa, kuvitteli hän tekojensakin pysyvän piilossa. Kun tätä alkoi tapahtua enemmän, lopetin koko touhun. Niinikään lopetin päivittäisen mesettämisen Miehen kanssa, koska siitä aiheutui minulle niin paljon pahaa mieltä. Masennuin entistä syvemmin ja jouduin pitää sairaslomapäiviä työstäni. Niistä en milloinkaan kertonut miehelle. En halunnut hänen pääsevän niskan päälle, eli huomaavan että on saanut minussa aikaan jotain, mitä hän on yrittänytkin. En myöskään kestänyt kuunnella hänen haukkumistaan ja ivaamistaan, miten heikko olen ja miksi olen sellainen ja tällainen. Ei hän masennu, ei hänellä ole univaikeuksia, ei hän…

Ärtyneisyys. Olen kirjoitellut jonkin verran erään jonkin asteisesta riippuvaisuudesta kärsivän ihmisen kanssa ja kerran hän kirjoitti aiheesta, joka osui Mieheenkin täysin. Hän kirjoitti, että harrastettuaan tätä riippuvaisuutta, hän ei halunnut koskea puolisoonsa, koki ärtyneisyyttä. Miehellä on ollut ihan sama juttu. Kun Mies tuli töistä näiden panojensa jälkeen, hän oli poissaoleva, ärtyisä, ei todellakaan tullut minun luokseni, yleensä lösähti sohvalle ja alkoi nukkumaan. Silmissä oli se "lauennut"-katse, jonka tunnen kyllä varsin hyvin. Joskus monia vuosia sitten katsoimme Miehen kanssa jonkun dokkarin pettämisestä. Siinä tuli kanssa voimakkaasti esille tuo, että monesti pettäjä ei halua puolisoaan lähelle. Vaan torjuu hänet ehkä huomaamattaankin, alitajuisasti. Hän on myös ärtyinen, kiukkuinen, välinpitämätön. Joillain tuo johtuu huonosta omasta tunnosta, ei siitä, ettei sitä puolisoa haluaisi vierelle. Mies itse sanoi sillin nelisen kuukautta sitten, että ei hän sit ajatellut niin. Hänenhän eli kahta elämää _täysin erillään. Kun tuli kotiin, se nettielämä jäi taakse. Kun oli netissä, kotielämää ei ollut olemassa. Tuo jos joku on mielestäni naiiviutta. Miten voi ihminen vajota niin syvälle, että ei tajua ettei kahta niin eriliasta elämää voi salata toisilta. Varsinkaan jos pettää ja varsinkaan, jos on kuin Mies, joka ei onnistunut sitä salaamaan käyttäytymismuutoksellaan. Kaiken muun tunteen lisäksi, mä olen säälinyt Miestä todella paljon.

Meillä ehkä suurin syy, mistä tiesin varmasti Miehen pettäneen, oli seksin vähyys. Väheneminen. Mennessäni yhteen Miehen kanssa luulin hänen olevan niin seksuaalinen, kun oli kertonut ja josta mullakin oli viitteitä ollut. Jos näin ei olisi ollut, en olisi ikinä jatkanut suhdetta hänen kanssaan! on kuitenkin kyseessä mulle erittäin tärkeä osa-alue elämässä. Koska Miehellä oli paljon niitä ns. työ poissaoloja kotoa ja seksiä ei ollut niin sehän on ihan vain matikkaa 1+1=2. Vuosia Mies kielsi senkin, syytti minua seksin puutteesta. Hänen ei halunnut, koska minä en ollut sitä tai tätä, en tehnyt niin tai näin jne. Pitkään, hyvin pitkään uskoin häntä. Kun mä sairastuin ja sen myötä masennuin niin jotenkin kaikki näkemys hämärtyi, uskoin, samaistuin kaikkeen mitä Mies minusta sanoi. Miten mua arvosteli. Miten mua haukkui. Mähän hänen elämänsä olin pilannut, olin vienyt häneltä itseluottamuksensakin, jota hän netissä nyt nostatti muiden kanssa. Mä luin kyllä jo vuosia sitten kaiken mahdollisen seksiaddiktiosta mutta silti syytin itseäni siitä, että Mies oli netissä, petti mua. Nyt olen herännyt tuosta ja tajunnut, että ei se musta täysin johtunut.  Siltikin tuo, johon uskoin vuosikaudet, on tiukasti kiinni selkärangassa ja edelleenkään en niistä syytöksistä ole täysin irti päässyt.

Miehelle oman yrityksensä kautta on erittäin helppoa tuo pettäminen. Hänellä on välillä ollut oikeastikin iltatöitä tai jokin työ tuodaan/haetaan vasta illemmalla. Tätä kun ajattelen nykyhetkeen, en voi millään uskoa niitä samoja selityksiä, että nyt ne olisivatkin totta. Usein Mies laittoi tekstaria, että “työ haetaan klo x, tulen sitten”. Tämä siis noin tuntia ennen, kuin tämä “työ” piti hakea. Tuota en uskonut koskaan, enkä usko vieläkään. Yhden kerran huhti toukokuussa muistan niin selkeästi. Sain taas tekstaria, että työ haetaan silloin ja silloin ja tulen sitten kotiin. Eipä tullut tätä “työtä” hänelle, silkkaa valhetta …kävin katsomassa töissään, ihan vain varmistaakseni. Kysyttäessä se työ oli haettu oikeaan aikaan mutta he juttelivat pitkään ja siksi tuli vasta nyt kotiin. Tietenkin. Kun Mies tuli kotiin, hän oli sen näköinen, kun olisi kaksi minuuttia sitten sängystä panemasta noussut :/ Hiukset oli pystyssä, posket punaiset, silmissä utuinen katse, kädet tuoksui saippualle (kätensä hän on aina muistanut pestä), t-paita oli farkuissa vain takana edestä se roikkui ja repsotti, farkut oli ihan kierossa, collegetakki oli aivan miten sattuu päällä. Tuli kotiin, sanoi jotain ja rutisti mua. Sen lisäksi, että kalsarinsa olivat aivan spermaiset, oli myös farkuille lentänyt. Tämä oli juuri tuota loppuaikaa, kun Mies ei enää yhtään katsonut minne ja miten laukesi.

Eli monien asioiden yhteissummana mä olen tiennyt, mitä Mies on tehnyt. En tietenkään kaikkea, mutta niin laaja kokonaiskuva mulla on ja joistain jutuista yksityiskohtaisia tietoja, joten voin sanopa että olen tiennyt en vain epäillyt. Olen näitä juttuja jonkun verran valottanutkin Miehelle. Jos suhteemme olisi jatkunut samanlaisena kuin se eka kaksi viikkoa puhuen sujui, mä olisin kertonut Miehelle kaiken, jos hän olisi halunnut.

Ihan aikojen alussa, ajattelin että katson jonkun aikaa, mitä Mies oikeasti touhuaa. Että onko se niin systemaattista kuin epäilen. Että sitten kerron hänelle, kun saan tietää tarpeeksi ja tietää tarpeeksi, että hän ei voi dumata kertomaani pelkällä epäilyllä. Mutta sitten, kun alkoikin paljastua paljon enemmän kuin mihin olin valmistautunutkaan, en ollutkaan valmis kertomaan heti. Samalla itse masennuin ja sairastuin entistä syvemmin Miehen touhujen takia. Aloin jo silloin uskoa olevani syypää kaikkeen. Mies kohteli mua todella huonosti, todella alhaisesti ja koska mulla oli vaikea masennus, en päässyt siitä irti. En millään. Sivullisen on helppo sanoa, että olisit eronnut silloin. Samaa mieltä olen itsekinn nyt! Miten helppoa se olisikaan silloin ollut. Mutta silloin, siinä hetkessä, sen masennuksen keskellä, se ei ollut helppoa. Sitä vain valui päivästä toiseen, eli päivän kerrallaan ja jos joskus sai yöllä nukuttua, aamulla oli uusi päivä edessä. Kun oltiin yhdessä, ne oli aika usein ihania hetkiä. Silloin oli helppo unohtaa kaikki muu. Olen monien kanssa kuutenkin samaa meiltä, olisinpa silloin eronnut Miehestä.