Itselleni luottamus on koko elämää kantava arvo. Kun sitä ei ole, ei ole mitään. Mieheeni en ole voinut luottaa juuri koskaan. Jos otetaan kuvitteellinen tilanne, että Mies olisi lopettanut pettämisen ja salailun, en voisi luottaa edelleenkään. Jos luottamus joskus tulisi, siihen menisi aikaa paljon. Paljon! Mutta sitä ei voi määritellä, tietää, etukäteen.

Mies sanoo lopettaneensa (tai kun viimeksi asiasta on mainittu) touhunsa ja että mun pitää luottaa häneen. Miten voin luottaa? Vuosia kuulin sanoja, joita hän käyttää edelleen. Vuosia minulle on valehdeltu töissä olemisesta, miten paljon töitä on iltaisin ja öisinkin ollut ja että mun pitäisi olla kiitollinen, että töitä on. Koska tuo valehteleminen kohdistui konkreettisen paikkaan, joka on hänen työpaikkansa, miten voi tietää, ettei hän edelleenkään tee siellä jotain salaista tai viihdytä itseään ja niitä nettipanojaan. En mitenkään. Samat sanat edelleen ”olen töissä”, ”teen töitä”. Tuossa on sellainen ikävä puoli, että onhan se tottakin ja välillä pitää töitä tehdä myöhempäänkin. Tiedän sen. Mutta kun pettäminen on pääasiassa liittynyt tuohon paikkaan, en voi luottaa, en voi uskoa, että nyt siellä tehdään vain töitä. Joihinkin töihinsä liittyy odottamista, eli tekee jonkun jutun ja sitten pitää odottaa ja odottaa, että voi jatkaa. Nuo tauot käytti ennen netissä. Mitäs Mies tekee nyt, jos netissä aikaa ei enää mene? Sitä mietin.

Miksi mun pitää tuntea tästäkin huonoa omaatuntoa? Mä tiedostan päivä päivältä enemmän, että mun ulkomuoto, mun tekemiset, mun oleminen ei ole vaikuttaneet Miehen pettämisiin. Silti mietin, jos olisin ollut sitä ja tätä tai tehnyt tai sanonut niin, Mies ei olisi pettänyt. Pettäminen saa tuntemaan itsensä niin huonolta. Se, että mua on petetty, hyväksi käytetty vuosikaudet, se tunne ei poistu varmaan koskaan. Se on niin syvälle juurtunut, että ei se sieltä poistu.

Pari viikkoa sitten Mies oli illan töissä. Oli kuulemma yrittänyt soittaa, oli soittanut lapsillenikin. Ok, jostain syystä mun puhelimeen ei pystynyt silloin soittaa, tekstarit kyllä kulki. Ehkä se on soittanut ja ehkä sillä oli oikeasti töitä? Haluaisin niin uskoa, mutta kun mieli ei kulje halujen mukaan. Se kulkee sen tiedon mukaan, mikä sillä vastaavista tilanteista on kymmeniä, satoja kertoja ollut. Ja se tieto ei ole hyvä. Mies oli kuulemma töissä työntekijänsä kanssa. Siinä illalla tekstailtiin ja sanoin, että pitäisi ehkä tehdä taas yllärikäynti sinne. Ei sisälle missään tapauksessa vaan firman pihalle. Olisiko työntekijä ollut siellä? Vai oliko ja teki töitä, kun Mies naputti yläkerrassa tietokonettaan. Olen menneinä aikoina joskus soittanut tälle työntekijälle tarkastussoiton (Miehen kerrottua, että töissä ovat) ja eihän se töissä ollut. Enkä kyllä uskonutkaan. Mutta koska olen aina halunnut olla asioista täysin selvillä, niin olen tehnyt monia asioita varmistaakseni, että luuloni ovat oikeita. Koskaan en ole erehtynyt.

Nämä on luottamustilanteita. Mutta kun en luota! En voi, koska vastaavia tilanteita on ollut niin monia kertoja. Mies tuli silloin kotiin ja sanoi, että nyt olen ihan turhaan hänelle ärripurri. Sama lause. Sama tilanne. Taas kerran. Voi vee. Olisi riittänyt, että katson Miestä. Olisin nähnyt heti, tekikö töitä tai ”töitä”. En pystynyt :( Eka ajatus mikä tuli mieleen, oli että kun asuisin omassa kodissa, tällaista ei tapahdu. Silloin paikallani seisoo joku muu hyväntahtoinen hölmö. Sitten tulikin paha mieli, koska olen itsekin niin hölmö, että en tiedä haluanko lähteä vai jäädä. Edelleenkään!

Mä en ymmärrä, miten mä saisin luottamusta muuten kuin luottamalla ja Miehen olemalla luottamuksen arvoinen. En tiedä, paljonko salaamansa työasiat liittyy pettämiseen. Eikä sillä ole merkitystäkään, salailu mikä salailu. Mä kuitenkin tiedän, keihin nuo salailut liittyy. Mies _lupasi_ olla pettämisen lisäksi salaamatta asioita. Sanahelinäksi jäi.

Mä tiedän, että ennenkään Miehen pettämiset tai salailut ylipäätään eivät olleet kellonaikaan sidottuja. Kirjoitteli, lämmitteli itseään ja toisia, pitkin päivää. Kun oli yksin töissä iltaisin, iltapäivisin, silloinhan ne housut laskettiin. Mistä tiedän siis nytkään, että töissä tekee vain töitä. Jos ennen käytti kaiken ylimääräisen (ja jos sitä ei ollut sitä aikaa järjestettiin) ajan netissä niiden ihmisten parissa, niin jos nyt olisi lopettanut kaiken, mitä se nykyään tekee? Työssään tulee edelleen hetkiä, jolloin vapaa-aikaa on. Sitä mietin usein. Ja siihen en tule koskaan saamaan vastausta.

Että jos ei ole luottamusta, ei ole myöskään luottoa.