Juhannusta vietimme kavereiden kanssa mökillä. Leppoisaa, rentoa olemista. Hyvää oloa. "On niin helppo olla onnellinen", laulaa joku ja totta laulaa. Hetkittäin on niin helppo olla onnellinen, kunnes taas tajuntaan iskee todellisuus, jossa elämme. Se tulee nopeasti, yllättäen se paha olo. Mies seisoo laiturilla ja katson häntä ja tulee sellainen hyvän olon häivähdys mutta samantien tajuntaan tulee näky Miehestä istumassa tietokoneellaan, kiimainen ilme kasvoillaan nettipanonsa seurassa. Tuon kuvan tultua taas mielikuvaan, tekisi mieli vain hypätä laiturilta veden syvyyksiin ja jäädä sinne. Vajota pois pahasta maailmasta, kipujen seurasta.

Välillä musta tuntuu, että Miehellä ei ole nettielämää. En tiedä, mistä tuo tunne tulee mutta välillä se on voimakkaasti läsnä. Yksi syy, miksi tuntuu tuolta on se, että olen muutaman kerran ollut Miehen kanssa töissään. Muutamia viikkoja taaksepäin se ei ollut mahdollista, koska eihän Mies mua sinne iltaisin halunnut sotkemaan vapaita hetkiä nettiseksinsä, chattien, mesen, sähköpostin parissa. Ehei, hän vain väitti, että kiirettä on. Olihan sitä käsi housuissa ja housut märkinä :( Nyt olen ollut siellä tekemässä hommia. Kyllähän sekin ahdistaa mua välillä paljonkin. Varsinkin, jos se naputtaa konettaa ylhäällä ja mä teen jotain alhaalla. Silti se yläkerta työhuoneineen ahdistaa mua vielä enemmän kuin, että yksin alhaalla mietin, mitä Mies tekee ylhäällä. Mies on myös käynyt monesti päivällä kotona syömässä. Tällaistakaan ei todella ole aiemmin tapahtunut kuin muutaman kerran. Että jos se ei ole lopettanut nettijuttujaan, ainakin se on muuttanut käyttäytymistään. Paljonkin. Olisi niin helppoa uskoa Miehen sanaan, että lopetti ja se ei ollut edes vaikeaa. That's it kohti normaalia elämää.

Sitten seksi. Miehellä on vuosia, vuosia ollut erektio-ongelmaa mun kanssa. Syö vaivaansa pillereitä. Mulle se on henkisesti kovinkin paha juttu käsitellä. Mies itse kiisti vuosia, että se olisi psyykkinen juttu. Jonkin aikaa, itse asiassa terapeuttimmekin siitä puhui hänelle/meille, on uskonut, että henkinen juttu se on. Mieshän on pettänyt mua koko suhteemme ajan ja koko ajan kieltänyt sen. Ja varsinkin alussa, erottuaan exästään, exänsä oli se, joka saneli miten Mies ja miten Mies ja minä olemme. Ex käski Miestä hyppäämään, Mies hyppäsi kaksi kertaa, että rakas varmasti olisi tyytyväinen. Kaikki nuo on vaikuttaneet siihen, että Miehellä ei seiso mun kanssa. Kun Mies muuten ei mua kohtaan omista omaatuntoa, on kaikki salassa tehdyt asiat kompesisoituneet näin alapäähänsä. Nyt viime viikkoina Miehellä on seisonut välillä ilman lääkkeitä tai hyvinkin pienellä annoksella. Juhannuksena laukesikin kaksi kertaa muutaman tunnin sisällä! Sellaista ei tosiaan ole tapahtunut, eikä ainakaan kun Mies on humalassa. Aikoihin se ei ole edes halunnut seksiä mun kanssa humalassa tai krapulassa, ei ole koskenutkaan muhun. Mutta nyt. Se olisi siis erittäin hyvä merkki siitä, että todella lopetti nettielämänsä. Että on aloittanut paranemisprosessin normaalin elämän saamiseksi. Olisipa se totta. Jos mä rukoilisin ja uskoisin siihen rukouksen voimaan, mä rukoilisin tuota.

Juhannuksena kaveriperheen naisen kanssa puhuttiin eräästä vapusta muutama vuosi sitten, olivat meillä silloin syömässä ja iltaa istumassa. Tuohon päivään vaan liittyy eräs todella ikävä muisto, jolloin ne hyväktin muistot ovat kadonneet täysin. Muisto, jonka jälkeen tiesin, että Miehen ja mun elämästä ei tule koskaan mitään, ei hän halua mua, enkä mäkään jaksa elää toisten ihmisten varjossa. Edellisyönä Mies yritti sanoa kauan aikaa jotain, oli hermostunut ja teki mieleni jo sanoa, että kakaise ulos vaan. Sitten yhtäkkiä sanoi, että hänen pitää mennä töihin huomenna kirjoittamaan pari laskua. Okei. Mä kuolin jollain tapaa sillä hetkellä. Sitten Mies muuttui, hän suukotteli, halaili, kutitteli mua ja kysyi, että pärjäänhän mä muutaman tunnin. Pakkohan se on, ei mulla ollut vaihtoehtoa:( Tuon jälkeen me rakasteltiin ja miten... itse suoristuksena ja tunteena se oli jotain yli- mahtavaa. Mutta se, miten Mies pystyi siihen, se mietitytti koko ajan. Tuo oli ensimmäisiä kertoja, kun Mies teki tuota, että yritti ja yritti sanoa jotain ja sitten kuin tykin suusta sai valheensa kerrottua. Hänen piti siis vappuaattona (perjantai) mennä töihin kirjoittamaan pari laskua. Uskottavaa, eikö vain. Jos ei itkettäis, naurattais ja paljon. Meidän piti siivota, meidän piti käydä kaupassa ostamassa kaikki ruuat ja juomat ja lapsille vappukrääsät, me oltiin luvattu että käydään lasten kanssa läheisessä, uudessa ja isossa lelukaupassa. Aamupäivällä aamupalapöydästä suoraan sitten Mies lähti töihin makselemaan niitä laskujaan, mä siivosin pöydän ja aloin pyyhkiä pölyjä. Pölyjen pyyhinnän jälkeen lähdin viiden lapsen kanssa kävellen sinne lelukauppaan. Luvattu oli niin se piti lunastaa, vaikka matkaa kävellä oli. Satoi hiljalleen vettä, lapset hyppivät lenkkareilla vesilätäköissä ja mä itkin. Ostimme kaikille jotain pientä ja tulimme kotiin, Miehen kotiin. Laitoin tulemaan jotain pientä ruokaa, sillä söisimme kunnolla vasta illalla. Mieskin soitti, hän kävi ostamassa lipaston ja kaapin. Tuntien kuluttua Mies tuli kotiin. Ensimmäinen kysymys, että miksi kengät oli niin kuraiset. (siksi, kun sillä aikaa kun sinä tumputit töissä, me kävelimme kuraisella tiellä kauppaan) Toinen kysymys, eikö täällä ole siivottu. (ei ole keretty, sillä sillä aikaa ku sinä tumputit töissä, minä pyyhin pölyt ja käveltiin lasten kanssa sinne kauppaan ja tein ruokaakin) Kolmas kysymys, haluanko minä siivota vai lähteä kauppaan. Ensin pitää kyllä laittaa pesuun Miehen ostamat uudet viinilasit. (en haluaisi kumpaakaan, sillä sinä aikaa kun sinä tumputit töissä meidän piti alunperin lähteä yhdessä kauppaan ja yhdessä siivota ja...) Lähdin kuitenkin kauppaan, sillä tarvitsin omaa aikaa ajatuksille ja itseni kokoamiseen iltaa varten. Mulla ei ollut rahaa kuin vähän, joten soitin matkalla lasteni isälle, voisiko siirtää mulle rahaa, kun ostaisin lapselle kengät. Lupasin maksaa takaisin. Jeps, saatiin Miehelle juomaa ja vieraille ruokaa. Tulin kotiin ja Mies istui sohvalla ja naputti puhelintaan. Oli sentään imuroinut. Juttu jatkuu niin, että maanantai aamuna Mies ajeli töihin ja kertoi puhelimessa, että pitääkin heti ensimmäisenä maksaa pari laskua, että saa niistä mahdollisimman nopeasti rahat. Ai laskuja, sähän just pari päivää sitten maksoit ne kaikki pois?, sanoin. Ei, kun en mä löytänyt niihin _materiaaleja, jäivät maksamatta. Vappuaattona Miehen soittaessa töistä, kysyin siltä (ääni täynnä ironiaa), että tuliko laskut maksettua. Vastaus oli, että tuli. Tämä tuli mieleen, kun tuosta illasta juhannuksena puhuimme. Tuo Miehen tempaus, valehtelu, netti ja itsensä pussiin puhuminen ei todellakaan ole ainoa tapaus. Tuo vaan oli ensimmäisiä ja sen jälkeen on tulut useita, useita.

Juhannuksena sattui myös sellainen, että Mies hyväili mua, suukotteli jne. Se oli ihanaa, todellakin oli ihanaa. Mutta sitten hän sanoi rakastavansa mua ja sanoi myös erään nimityksen, jolla nimitteli sitä Lahden pariskunnan naista. Mä olisin voinut lyödä sillä hetkellä, se tuntui niin pahalle, se tuntui niin ahdistavalle. Mähän olen mä, en mä ole se Miehen kiimainen, seksikäs pikku tyttö :( Mies tietenkin huomasi mun tunnetilan muutoksen ja siitähän saimme riidan aikaiseksi. Varsinkin, kun sanoi, että ei haluu puhua touhuistaan, menneestä, siitä ei ole kuulemma mitään hyötyä, että haaveilee niistä tapahtumista. No, ei niin ja en se minä ole ollut, joka on haaveillut sadoista muista ihmisistä seksin merkeissä! En vittu ole -se on ollut Mies, joka kyrpäänsä on netin välityksellä levitellyt jokaiselle halukkaalle, se on ollut Mies joka siellä on fantasioinut mitä pervoimpia juttuja. En minä. Joten en mä halua niistä haaveilla, mä haluan päästä niistä eroon. Mä haluan käsitellä asiat niin perinpohjaisesti ja kauan, että pystyn elämään niiden kanssa. Meidän elämä on kuitenkin niin hataralla pohjalla, että mutsa pitäisi tehdä kaikki, että saadaan sille edes tolpat alle ja pysymään se kasassa. Mutta koska toinen ei halua puhua, otan sen niin, että se elämä ei ole ohi. Eikä siitä halutakaan ohi.

Tuossakin tulee ero Miehen exään. Exänsä on sille edelleen puolijumala. Kun sillä oli vaikeaa, Mies kuunteli ja jutteli ja meni luo ja teki kaikkensa, että sille tuli hyvä olo. Monet kerrat jaksoi samaa asiaa väännellä ja käännellä. Mun kanssa ei jaksa. Ei edes yhtä kertaa. Miksiköhän mä jatkan tätä suhdetta?