Nyt kun Vuodatus taas toimii uuden palvelimen myötä, korjaan virheeni. Olin siis tapaamassa psykologia, en psykiatria. Mies luki nää tekstit ja ainut kommentti, mikä tuli, oli tuo asiavirhe...


Eilen olin todella onnellinen ja huojentunut ja iloinen ja vaikka mitä. Siksi se Miehen äitin purkaus tuntuikin entistä pahemmalta. Kävin nimittäin juttelemassa terapeutin kanssa, jota harkitsin psykoterapeutikseni. Siis jos ihminen voi vielä ihanampi ja ammattitaitoisempi olla, niin …ei voi olla! Mieletön tyyppi. Myös ulkonäöltä :)

Perheasiainneuvottelukeskuksen terapeuttihan kehoitti mua hakeutumaan Kelan tukemaan psykoterapiaan, antoi tämän yhden numeron. Tai kysyi, että haluaisinko ja mähän halusin! Varasin ajan ja varasin myös ajan psykiatrille, joka kirjoittaa mulle B-lausunnon, jolla tukea voi Kelalta hakee. Heinäkuun lopussa pääsen vastaanotolleen. Aloitan omakustannehintaan tuon psykoterapian elokuun alussa. Terapeutti oli varma, että tuki mulle myönnetään sen perusteella, mitä kerroin. Ei pitäisi olla epäselvyyttä mutta eihän noista koskaan tiedä.

Sen lisäksi, että löysimme heti yhteisen kemian, tämä teraputti tietää paljon seksiaddiktiosta! Käy sexpon luennoilla sekä työntekijöiden kanssa palavereissa, että tietää uusimmat trendit ”alalta”. Asiakkaanaan on ollut parikin mun kanssa vastaavaa tapausta. Mietin matkalla kotiin, että mitä mä nyt oon tehnyt, kun sain tuollaisen lottovoittopotti-terapeutin itselleni. Eihän tuollasia olekaan. Osasi antaa teoriatietookin jonkun verran. Sellainen lempeä, ymmärtävä mummeli :) Kerkesi sanomaan toiseenkin kertaan, että ei mun kuulu kestää, mitä olen kestänyt ja että syy Miehen pettämiseen ei ole mussa. Ei pienessä määrinkään! Niin kauan kuin Mies puolustaa tekojaan niin ja syyttämällä mua, hän on sairas, elää riippuvuuden keskellä edelleen. Jos hän joskus haluaa parantua, päättää että haluaa parantua, hän hakee apua jne. Sen prosessin aikana Miehelle valkenee, että mä en ole syypää hänen pettämiseensä. Hän kuulemma tajuaa sen itse jossain vaiheessa ja se on yksi oleellinen asia toipumisen kannalta. Niissä 12 askeleessa (vai montakos niitä olikaan..) tuo o muuten mainittu kanssa, hyvityksen kanssa.

Tuolle psykiatrille oli todella helppo puhua. Ennenkuin huomasinkaan, olin tilittänyt kaikki menneeltä yhdeltätoista vuodelta. Ihan alkuun mulle tuli kyllä pieni itkupurkaus. Se tuli, kun terapeutti pyysi kertomaan huhtikuun 17.päivästä, eli siitä romahduspäivästä. Tuli siinä vaan voimakkaasti mieleen, miksi mä istuin siinä. Mä olen aloittamassa psykoterapiaa. Miksi? Siksi, kun Mies on pettänyt ja hyväksikäyttänyt mua vuosikaudet netissä ja exänsä kanssa. Onko elämä reilua? Mulla ei ennen Miestä ole ollut mitään ongelmia. En ole kärsinyt vanhempieni myrsyisästä avioerosta ollessani lapsi, en ole ollut kiusattu enkä kiusaaja, on ollut kavereita jne. Siis kaikki ollut hyvin sekä mun ympärillä että sisällä. Sitten tulee elämääni elämäni rakkaus ja tuhoaa koko mun elämän. Miten toisin kaikki olisi voinut ollakin, jos tuo ihminen olisi ollut normaali :(

Jokatapauksessa, odotan innolla tuon yhteistyön alkamista. Sekin tuntui hyvälle, kun terapeutti kysyttyään, aloitanko työskentelemään kanssaan, sanoi, että hänestäkin tuntuu hyvälle. Ei kuulemma aina ole ottanut asiakasta vastaan, jos on tuntunut, ettei yhteistyöstä välttämättä tule hedelmällistä. Mua kehui avoimeksi ja pohtivaksi. Jo pelkästään kehujen vuoksi olin aivan hymyä :)

Elokuun alussa menen luokseen seuraavan kerran, siitä sitten kerran viikossa. Mulle ja Miehelle on varattuna niinikään elokuusta aika perheasianneuvottelukeskukseen. Siitäkin käynnistä olen kirjoittanut mutta en ole kerennyt postaamaan sitä.