Miehen puhelimessa valehtelun jälkeisenä päivänä käyttäytymisensä oli taas yhtä epämääräistä kuin "ennen vanhaan". Oli puhuttu, että lähden hänen mukaan, sitten mennään toiseen paikkaan ja sitten lähdemme lomalle. Yhtäkkiä Mies olikin lähdössä yksin, mainitsi moneen kertaan "minä lähden, minä teen", minä minä. Kun sitten koin taas täysin maahan putoamisen ja olin allapäin ja pettynyt, Mies alkoi sättiä minua että mikä nyt muka on. Enhän mä voinut sanoa kaikkea, koska pettämisistään ei saa puhua. Epäillä ei saa eikä ainakaan ääneen sanoa. Lähti sitten lääkäriin aikamme riideltyämme. Kirjoitin tekstaria, koska olisimme yhdessä monta seuraavaa päivää enkä halunnut pitää kaikkea sisälläni. Kirjoitin, että epäilen ja että valehteli mulle puhelimessa ja erttä, olenkohan lähdössä tuonne lomalle ollenkaan mukaan. Epäilyksiin vastasi, että voin olla huoletta, hänellä on täysin puhdas omatunto. Hän on miettinyt moneen kertaan, miten helppoa on olla ja miten hyvälle elämä tuntuu. Vastasin, että en voi tietää, koska hän ei puhu enkä minä ole ajatusten lukija. Miten mä voisin tietää?? Olen varmaan sata kertaa sanonut samaa, että en voi tietää. Siltikään Mies ei puhu.

Taaskin tuossa riidan aikana, hän sanoi, että aina pitää puhua ja mun pitää puhua hänelle tunteistani. Miten helevetissä mä voin puhua, jos asioita ei saa ääneen sanoa?? Tässä on niin suuri ristiriita, että mä en osaa sitä ratkaista mitenkään päin :( Mies itse väittää olevansa avoin ja tunteensa näyttävä, mutta ei hän oikeasti ole. Nytkin sanoi siitä, että puhumattomuudella pettämisistään hän tarkoittaa, että asioista ei tarvitse _koko ajan jankuttaa_. Koko ajan. Jankuttaa. Muutamia viikkoja sitten sain kuulla nälviväni, kun olin joutunut sanomaan asian ääneen kolme kertaa kahden viikon aikana.

Musta tuntuu välillä, että mä olenkin oikeasti niin tyhmä, kun Mieheltä olen saannut kuulla olevani. Ei kai oikein viisaskaan tällaista jatkaisi. Mitäs jos Mies lopettikin pettämisen, lopetti kaiken nettipornoon liittyvän silloin 2,5kk sitten? Mitäs jos? Jos niin olisi käynyt, mä olisin ihan turhaan elänyt epätoivossa nämä viikot. Jos olisikin luopunut entisestä elämästään, meillä voisi nyt olla meneillään Maailman Paras Elämä. No, ei ehkä se, mutta paljon parempi elämä joka tapauksessa. Kun vain Mies olisi pitänyt mut hyvässä ja pahassa ajantasalla. Ja antanut mun puhua.