Minä muutin lasteni kanssa toiselta puolen Suomea Miehen ja lastensa luokse. Kesä meni ok, mitä nyt kesälomaviikollaan kävi päivittäin töissä, välillä käynti kesti tunteja. Takaisin tullessaan käyttäytyminen oli mitä oli. Syksyn mittaan vietti lähes kaiket illat töissä, etenkin illat jolloin omat lapsensa olivat luonaan. Päivisin ei ollut töitä mutta yllättäen niitä sitten illalla olikin :( Mä olin siis kotona Miehenkin lapsille lapsenvahtina, kun herra itse tumputti töissä.. Kotiin tuli monesti vasta lasten oltua jo nukkumassa. Jos tuli aiemmin, alkoi karjuminen ja komentaminen heti. Se tuntui niin pahalle ja edelleen sitä miettiessä nousee kyyneleet silmiin, sitä tunnetta ei unohda. Mä siis illat touhusin lasten kanssa, tein iltapalat, hoidin niiden kanssa iltapesut, luin iltasadun, laitoin nukkumaan. Tätä jatkui koko syksyn ajan. Olo oli niin huono. Olimme perustaneet uusperheen, se olisi ollut hyvä aika Miehen lopettaa nettisuhteensa, jos olis halunnut. Mutta ei. Hän käyttikin tilaisuuden täysillä hyväkseen, kun oli saanut lapsilleen vahdin. Ja kotiorjan. Mullehan seksiä ei ollut tarjolla kuin viikkojen tauon välein. Haukkumista ja arvostelua tarjottiin kyllä päivittäin. Haukkumista, huutamista, raivoa sain osakseni etenkin Miehen lapsiin liityen. Se oli niin väärin! Mä olin todella paljon vastuussa heistä, vietin aikaa niiden kanssa tosi paljon. Niin olin tehnyt aina. Miehellä on eräs sairaus, jonka kipukohtausten aikana on vain sängyssä koko päivän, kauemminkin. Silloin mä olin lasten kanssa koko ajan, tein ruuat, käytiin kaupassa, pelattiin, luettiin, askarreltiin.

Siinä alkutalvesta Mies oli kuulemma lopettanut nämä chattailut. En tiedä miksi. Mutta voin uskoa sen osittain,  että ainakin vähensi sitä rajusti, sillä silloin hänellä loppui ne ns. ilta- ja yötyöt ja alkoi viettää aikaa enemmän kotona. Jos olisin optimisti, ajattelisin, että yritti aloittaa elämää meidän kanssa. Ajat oli aika helvetilliset välillä. Mua haukuttiin lasten kuullen mitä mielettömistä asioista. Sihistiin, raivottiin, huudettiin. Välillä jopa lapset pelkäsi sitä. Useinhan ne meni huoneisiinsa, välillä heti kun Mies tuli kotiin. Kai mä olin sitten ansainnut ne kaikki., en mä oikein muuta voi ajatella :( Mun masennus paheni tuolloin. Viimeistään silloin olisi pitänyt lähteä. Tunnustaa elämän raadollisuus, tunnustaa oma sairaus, että se ei voi ikinä parantua tällaisessa elämässä, tunnustaa Miehen teot, että ei hän niitä lopeta, ei hän mua halua. Mutta omien lasteni takia en voinut, en millään voinut. Jälkeenpäin kyllä olen herännyt ajattelemaan, että oliko se sittenkään lapsilleni ja mulle parempaa kestää sitä kuin muuttaa vuokralle pieneen kerrostaloasuntoon. Tällä htekellä olen todella sitä mieltä, että en tehnyt oikeaa ratkaisua. Tuolloin mulle alkoi tulla itsetuhoisia ajatuksia. Sairastan erittäin vaikeaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja sen arvot pompahti niin alhaisiksi, että mut ois otettu sairaalaan tiputuksen ja seurantaan. Olin todella sairas, olen edelleen. Paino nousi turvotuksen muodossa paljon. Olen lähes aina ollut ihan tyytyväinen omaan ulkonäkööni -ja muotooni, tuolloin en. En kyllä aiemminkaan, sillä yhteen muuttamisen ajatus jo aikoinaan sai veriarvoni niin sekaisin, että paino alkoi nousta. Muitakin oireita oli todella paljon. Voin todelal huonosti sekä henkisesti että fyysisesti.

Mies kertoi tuosta kesästä ja syksystä puolitoista vuotta sitten. Meno oli todella kovaa :( Pitkiä nettisuhteita ei kuulemma paljon ollut mutta lyhyitä oli määrällisesti erittäin paljon. Tuossa sattuu niin paljon se, että me oltiin niin hiljattain muutettu yhteen! Mä olen selvästi ollut Miehelle jokin projekti joka alkoi joskus ja jossa on eri etappeja keskellä ja yhteen muuttaminen ...sehän mahdollisti Miehelle aivan uudet ulottuvuudet nettipanoilleen. Miten helppoa elämää jollain voikaan olla! Kotona ihminen, joka hoitaa lapset, kotona ihminen joka hoitaa ihan kaikki kotityöt, kotona ihminen, jota voi naida kolmen viikon välein ja se ottaa sen vastaan kiitollisena, kun joskus saa. Tosin kyyneleet silmissä mutta silti. Mulle on seksi ollut aina tosi tärkeää, tykkään siitä ja tarviin sitä.. Määrällisesti sitä on elämässäni ollut aina paljon laadullisesti ei aina ole ollut sitä oisin halunnut. Ja nyt, kun muutin yhteen Miehen kanssa, seksi loppui lähes täysin. Meillä oli kuitenkin joskus todella hyvä, antoisa seksielämä. Halusimme niin paljon samoja asioita seksissä. Nyt Mies ei enää halunnutkaan mua, hänelle riitti netti ja sen kiihottavat ja seksikkäät ihmiset ruudun toisella puolen. Mitäs minulla oli väliä, mähän olin jo ansaan ajettu. Kotona odotin kiltisti.