Toinen postaus heti perään..

Aloin tuossa miettiä, että mihin tämä elämä oikeasti johtaa. Silloin tuli mieleen Tauskin haavemaan sanat. Tässä, olkaat hyvät:

" Suuri on surujeni summa kun kohtaamme uudestaan
Säilynyt silti on uskomme huomiseen kauniimpaan
Mielestä häivy se ei kuinka kiirehdin toisen luo
Rakkaus meille uuden mahdollisuuden suo

Haavemaa, kaikki päättyi kyyneliin
Haavemaa, harha-askel turha niin. Kestävää, hetken huuma tuonut ei
Tieni tää eronpäiviin vei
Haavemaa, mielestäin pois heitin sen
Luona sun, maa on rakkauden

Painaa mua tekojeni taakka se poistu ei milloinkaan
Rakkaus vaatii meitä kaiken myös anteeksi antamaan
Toinen oli heikompi toista vaan jo aurinko nousta saa
Huominen päivä vielä kaiken voi uudistaa

Haavemaa, kaikki päättyi kyyneliin. Haavemaa, harha-askel turha niin.
Kestävää, hetken huuma tuonut ei.
Tieni tää eron päiviin vei.
Haavemaa, kaikki päättyi kyyneliin.
Haavemaa, harha-askel turha niin...
Kestävää hetken huuma tuonut ei.
Tieni tää, eron päiviin vei. "

Olen aina tykännyt tuosta biisistä, vaikkei henk.kohtaisesti sanat ole elämääni kuuluneetkaan. Jospa Mies ajattelisi nuo sanat itselleen? Jos katuisi tekojaan ja haluaisi selvittää ne ja yrittää elämää kanssani. Jospa se ajattelisikin noin? Enpä tiedä. Ei Mies ainakaan biisien sanoja jaksa analysoida..

Rakkaus vaatii meitä kaiken myös anteeksi antamaan. Tuosta olen niin eri mieltä. Rakkaus pystyy antamaan anteeksi kyllä. Mutta jos toinen käyttää sitä vuosikaudet hyväkseen, niin se ei ole oikein. Lopulta tulee, kuten minulla yli vuosi sitten, se raja vastaan. Tulee se viimeinen pisara, joka läikähtää yli ja rakkaus katoaa. Siinä sitä on ihmeissään, että täh, tuohonko ihmiseen mä olin rakastunut ja annoin sille kaikkeni, olin aina vierellä, valmiina "palvelemaan" sitä. Mitä itse sain? En mitään. En mitään positiivista. Ne positiivisuudet jaettiin netissä naisille ja miehille. Joskus olisi vaan kiva kuulla jokin hyvä tai kaunis sana mulle tarkoitettuna. Muilta niitä kyllä kuulee mutta ei siltä, keneltä eniten haluaisi. Sekin kertoo musta paljon. Jos ei hyviä sanoja kuule, eihän niitä hyviä asioita ole :( Tätä kun miettii, olo on enemmän kuin paskamainen.

Elänkö mä vain haavemaassa? Kuvittelenko, että Mies on parantumassa seksiaddiktiostaan niin, että ei koskaan enää käytä nettiä missään määrin mihinkään seksuaaliseen kanssakäymiseen? Onhan niitä, jotka ovat parantuneet, on niitä. Moni niistä tekee töitä seksiaddiktien parissa kannustaen oman esimerkin kautta ehitä lopettamaan omat seksitouhut ja keskittämään ne puolisoonsa. Jos puolisoa siis on. Mutta olisiko se tuo Mies sellainen? Tunnen hänet, on niin vaikea uskoa. Kun on itse kuullut niitä lupauksia, selityksiä, valheita, syytöksiä... kaikkea vuosikaudet. Ei jaksa uskoa enää, että nyt se on tosissaan.

Puhu mulle Mies, puhu! Puhu, niin tässä voi olla joitain mahdollisuutta talsia yhdessä eteenpäin. Huominen päivä vielä kaiken voi uudistaa,  laulaa Tauski. Ihan noin se ei taida meillä toteutua, että kaiken uudistaisi mutta jos jotain. Entiseen ei-mitään elämään se jotain olisi paljon.

Lyönkö mä vaan päätäni seinään tässä turhaan, jos kaikki kuitenkin päättyy? Jos niin käy, sitten olen lyönyt :( Aika on paha vihollinen. Aika näyttää, mutta kun haluaisi tietää heti. Haluaisi saada varmuuden.