Eilen tuli kuukausi siitä, kun luin Miehen viestit puhelimestaan. Kuukausi siitä, kun ne kiimaiset viestit vahingossa pomppasivat silmilleni. Kuukausi sitten Mies tunnusti addiktionsa nettiseksiin. Jälkeen päin olen sitä mieltä, että onneksi niin kävi, että näin ne viestit ja sain varmuuden siitä, miten syvällä Mies nettisuhteissaan oli. Kohtaloon olen uskonut ennenkin, uskon yhä edelleen.

Miten kuukausi on mennyt? Miehen osalta en tiedä :( Eka viikko Miehellä oli katumusta -en tiedä, oliko todella teoistaan vai siitä, että jäi kiinni tuolla tavoin. Silloin uskoin, että todella katui tekemisiään ja mun kohtelua ja oli valmis muuttumaan. Seuraavallakin viikolla uskoin samoin. Mutta sittenhän mies muuttui sanoen, ettei asiasta enää puhuta. Joten nyt en tiedä, miten Miehellä menee. Ikävää musta :( Mä kohtasin noiden kahden viikon aikana uuden miehen, ihanankin miehen voisi sanoa. Hän puhui, hän kuunteli, hän oli niin täysin läsnä. Läsnä sekä mun kanssa että koko elämässä. Vaikka se eka viikko, ja tokakin vielä, oli erittäin ahdistavaa, se oli myös antoisaa. Juuri sen takia, että ensimmäistä kertaa musta tuntui, että Mies välitti jostain muhun liittyvästä, välitti mun tunteista ja halusi parannusta.

Elämä meillä on nyt paljon rennompaa kuin aiemmin. Aikaisempi elämä oli kireää ja ahdistavaa, sellaista ei enää ole. Välillä Miehellä näkyy oireita entisestä mutta ei niitä ole koko ajan eikä säännöllisesti. Toivon tietenkin, että ne ei olisi oireita vaan jotain muuta käyttäytymistä. En tiedä. Mies on käynyt seksiaddiktien ryhmässä ja on tykännyt olla siellä, on nähnyt siitä olevan hyötyä. Viimeksi Mies ei ollut siellä. Mua aina vähän mietityttää, jos kerta jää väliin. Jos kerran tarvitsee ryhmästä saadun tuen, ei kertoja pitäisi jäädä väliin varsinkaan näin alkutaipaleella.

Sitä en tosiaan tiedä, miten Miehellä on mennyt tämä mennyt kuukausi. Onko pysynyt poissa nettiseksin parista? Onko tyydyttänyt itseään? Onko chattaillut? Onko viestitellyt? Onko etsinyt romansseja seuranhakupaikoista? Paljonko niitä on tehnyt, jos on tehnyt? En tiedä. Olisi niin helppo uskoa, että on pysynyt noista poissa mutta kun en tiedä. Mikäänhän noista ei ole sallittua, ei pienessäkään määrin. Mies lupasi ekalla viikolla seksiaddiktionsa tunnustamisen jälkeen, että kertoo minulle heti, jos on vaikeaa, jos tekee mieli mennä nettiin. Lupasi kertoa myös, jos on jotain tehnyt. Mä halusin niin ja Mies lupasi, vaikka se vaikeaa tulisi olemaankin. Sillä hetkellä mä uskoin! Enää en, koska enää ei asiasta puhuta mitään.

Seksiä meillä on ollut. Jos ajattelee, miten paljon Mies itseään tyydytti netissä, tietokoneensa luona, siihen peilaten seksiä pitäisi olla paljon enemmän. Jos Miehelle se seksin ja laukeamisen määrä siis olisi vakio. Välillä sitä olikin enemmän, nyt vaihtelevasti. Välillä oli pitkästi yli viikon taukokin, että Mies laukesi kanssani. En jaksa uskoa, että oli laukeamatta tuon ajan. En millään. Tai sitten on todellakin muuttunut. En tiedä, miten kauan mun nyt pitäisi epäillä tekojaan, tai ei epäillä mutta miettiä, onko jotain tekeillä. Pitäisikö tämä katkaista kerrasta nyt ja heti? Vai katsoa tämä kesä ja tehdä sitten päätös? Kun Mies kuitenkin _on_ muuttunut.. Vaikeaa. Niin vaikeaa tämä.

Kyllä mulla on hyvä olla Miehen rinnalla, sohvalla vierekkäin maaten ja muutenkin. Välillä hyvä, välillä ahdistava. Mies ei ymmärrä sitä, että vaikka hän lupasi lopettaa pettämisen ja muuttua, mä en parane päivässä, kuukaudessa. Kuten ei hänkään. Saatan olla nyt iloinen mutta tunnin päästä itkettää, olenkin surullinen ja allapäin -mielialat todella vaihtelee. Ilon vaihtumiseen suruksi tarvitaan vain yksi mieleen tullut ajatus, yksi Miehen valehtelu, syyttely, arvostelu, yksi pieni hetki joka muistutaa jotain entisestä. Pari viikkoa sitten sanoin näistä Miehelle ja se tuntui h*****in hyvälle sanoa ääneen. Silloin Mieskin arvosti sitä, että sanoin, silloin hän tiesi miltä musta tuntui. Nyt en enää uskalla kertoa :( En, koska puhuminen on kielletty. Nyt se suru jää taas sisälle niinkuin vuosia oli. Mä olen tunneihminen ja mulle ei sovi tämä tunteiden sisällä pitäminen. Ei vaikka siihen yritti suhteessa Miehen kanssa opetella. Mielialoihin vielä. Ne todella vaihtelee muistikuvien mukaan. Se on ihan normaalia, näin olen lukenut! Ei kaikki ole päivässä pois pyyhkäisty. Ei se unohdu, että mua on _petetty_. Ei, se ei unohdu ikinä. Ehkä sen kanssa oppii elämään, jos sitä ei enää tapahdu enää. Mies on oikein mies putkiaivoineen kaikkineen. Jos nyt on hyvin, hänen mielestään hyvin pitää olla huomennakin. Jos hänelle ei ole tuon vuorokauden aikana tapahtunut mitään, hän ei ymmärrä, miksi minä olen allapäin. Hän näkee vain yhden hetken kerrallaan, vai yhden, miettimättä miten sekin hetki vaikuttaa seuraavaan. En mä ole tätä osaani valinnut. En mä ole halunnut, että Mies pettää mua, en ole halunnut hänen istuvan tuntikausia kyrpä kädessään tietokoneen näppistä naputtaen. En. Joten ei mulle tarvitsisi huutaa ja ärjyä, jos mulla on paha olo siitä, mitä mua kohtaan on tehty.

Mutta kuukausi on nyt yritetty. Yritetään vielä toinenkin ja katsotaan sitten, miltä näyttää. Miehelle toivon voimia, tahtoa, halua pysyä poissa netistä.