Eilen tuli kaksi kuukautta siitä, kun sain varmuudella tietää Miehen toisesta elämästään. Kun sain lukea, miten hän fantasioi seksistä tois(t)en kanssa. Miten hän odotti tapaamista näiden kanssa. Miten hän kutsui näitä nettipanojaan. Miten hän jatkuvasti haaveili varsinkin eräästä Lahdessa asuvasta pikku nartustaan. Kaksi kuukautta. Miten tuo aika se on Miehellä mennyt, sitä en tiedä. On merkkejä, että olisi jättänyt nettisuhteensa ja tyydyttämisensä. Jos ei kokonaan niin ainakin roimasti vähentänyt. Se ei riitä, ne pitää olla loppu kokoaan. On merkkejä, että ne ei ole ohi. Sain myös tietää paljon sellaista, mitä Mies ei ollut valmis kertomaan ja jotka kielsi, joista valehteli. Katsotaan päivä kerrallaan, mitä tapahtuu. Milloin Mies kertoo. Vai kertooko koskan. Vai kertooko sitten kun kaikki on jo liian myöhäistä. Jossain määrin se on on jo nyt :(

Mä olen harrastanut paljonkin itsetutkiskelua menneen viikon aikan ja tehnyt joitain päätöksiä -niistä kirjoitan toiste. Välillä olen kuitenkin kiinni elämänsyrjässä pitkään, pitkään aikaaan. Välillä elämä on karannut käsistäni täysin. Vaikeaahan tämä minulle on, erittäin vaikeaa ja haastavaa. Mutta, katsotaan nyt päivä kerrallaan.