Laitoin Miehelle tekstarin:
" Vastaa rehellisesti, koska se vaikuttaa siihen mitä mä teen seuraavaksi. Sanot lopettaneesi _kaiken_ pettämisen ja nettiin liittyvän touhun viime toukokuun jälkeen -onko niin?? "

Vastasi:
" Sen jälkeen oon muutaaman kerran käynyt netissä, mutta ne on ollut lyhyitä käyntejä eikä ole kohdistunut kehenkään erityisesti. "

Eli kun alkoholisti ei voi juoda lasillista viiniä tai pullollista olutta syntymäpäivillään, ei voi seksiaddiktikaan vain "käydä" netissä.

Mä en tiedä miten tästä jatkan :/ Eihän tuo yllätyksenä tullut, olenhan mä tarkkaillut Miestä koko ajan ja puhtain papereiden ei ole läpi päässyt. Johan se meidän seksielämäkin sen kertoo. Pitkään aikaan ei myös kukaan ulkopuolinen seuraillut Miehen toimia mutta jokin aika sitten päätin taas antaa epäilyilleni kunnon varmuuden. Olen myös itse tehnyt salapoliisityötä.

Se on ihan sama onko käyntejä yksi vai  kolme ja onko ne lyhyitä vai pitkiä. Se on valehdellut mulle koko ajan, että lopettanut ihan kaiken! Mennyt kuukausi, kun sain tietää jotain, on ollut ihan helevettiä. Mähän sairastuin vakavasti ja tiedä, koska iskee seuraava kohtaus, joka on se lopullinen. Jotenkin olen tajunnut, että turha tässä on edes miettiä mitään itsaria, kun kroppa ei kuitenkaan ensi kevättä näe.

Viime toukokuussa lupasin Miehelle, etät jos muuttuu ja parantuu, etten kerro sen touhuista, salaan ne loppu elämän, ne ei kuulu kenellekään muulle, jos meidän elämä parantuu. Mutta jos valehtelee mulle ja jos pettää, sitten en enää suojele sitä ja salaile. Ekan askeleen olen ottanut tänään aamupäivällä ja olen ollut yhtydessä yhtä Miestä hoitaneeseen lääkäriin. Toiseen olen yhteydessä vielä tämän päivän aikana.

Siitä olen erittäin tyytyväinen, että tunnusti nyt tekonsa! Jos ei olis tunnustanut, olisin samantien laittanut viestin äitilleen, veljilleen ja muutamalle muulle. Nyt Mies saa kertoa itse mun kuulleen jos haluu. Mä en enää osallistu sen suojelemiseen, en elä läpi enää yhtää vaikeaa hetkeä puheissa, joissa sivutaan jotain Mieheen liittyvää, mihin en osaa sanoa. Haluan myös katkaista siivet puheulta, joita Miehen suvussa ja kaveripiirissä puhutaan musta. Mä, kun en oikeasti ole syyllinen mihinkään sellaiseen, mistä mua syytetään!

Miehen loppuelämä on nyt sen käsissä, mä en sitä en auta enkä tue. Olen takavarikoinut sen käyttämät lääkkeetkin sairaskohatuksiinsa. Lääkärinsä oli samaa meiltä kanssani, että ensin eliminoidaan pois syyt, jotka kohtauksia aiheuttaa, sitten vasta lääkkeet.

Vittu, että elämä on ihanaa!!