Kirjoitan nyt Miehen toisesta addiktiosta. En oikeastaan tiedä paljonko siihen liittyy seksi. Jos Miehellä olisi vaan seksiaddiktio ja olisi parantumassa siitä, olen varma, että siitä selvittäisiin. Että minä selviäisin siitä jollain tasolla. Mutta kun on tämä toinenkin, niin yhdessä nämä on liikaa kestettävää.    

 

Tämä on siis Miehen ex, lastensa äiti. Mä en voi ymmärtää, en ole ikinä voinut, miten joku ihminen voi olla toisessa kiinni niin paljon kuin Mies on tuossa ihmisessä. Jos tiedätte sanonnan ”vanha, ruma ja lihava”, tuo ex on sitä. Ikävä sanoa jostain ihmisestä niin mutta en ole ainut joka on sitä mieltä. Se on vanha, vanhempi kuin Mies, ikäloppu, sen näköinen ja oloinen. Jos mulle ei ole ikinä selvinnyt, miksi Mies on ajautunut tuon kanssa yhteen, ei mulle ole selvinnyt sekään, miksi Mies erosi tästä. Muutti erilleen ja joskus aikojen päästä erosi virallisestikin. Kun ei missään vaiheessa ollut siihen valmis eikä sitä halunnut. Pitkään, todella pitkään, vuosia, teki kaiken niin kuin exänsä halusi. Jos se sanoi hyppää, Mies hyppäsi varmuuden vuoksi kaksi kertaa, että tämä oli tyytyväinen.  Vieläkin pitää tuota tyytyväisenä ja salaa multa paljon asioita, joita tekee sen kanssa. Luulee siis salaavansa.

Me olemme tunteneet jo heidän yhdessä olonsa aikoihin, aloimme seurustella kun Mies muutti erilleen tästä rakkaastaan. Mulla oli silloin tosi vaikeaa hyväksyä se, että me olimme muka yhdessä mutta ex oli kuitenkin se ykkönen. Se joka saneli kaiken, ihan kaiken. Jolle Mies salaa soitteli ollessaan mun kanssa, jolle leperteli puhelimessa kuin pienelle lapselle. Kun lähdimme Miehen kanssa kauppaan, hän soitti exälleen missä ovat. Varmisti, ettei vain törmätä tähän ja ex saa tietää meistä. Koska eihän se olisi sitä kestänyt. Asuimme tuolloin kaukana toisistamme ja sunnuntaisin lähdin aina kotiini. Ekan vuoden, kauemminkin, mun piti lähteä jo aikaisin päivällä, koska heillä alkoi perhepäivä toisen lapsen harrastuksen merkeissä. Ok, mulle se on erittäin ok, että ollaan eronkin jälkeen yhdessä lasten kanssa. Monihan on niin ja musta ne on hienoja juttuja. Mutta ei noilla, koska mut hylättiin sen rakkaan exän takia ja koska Mies palvoo maata rakkaansa alla. Sitten aikanaan, kun harrastus loppui, tai aika muuttui myöhemmäksi, mä olin edelleen lähdössä kotiin samaan aikaan. Siitä tuli aivan hirveä tappelu, kun lähden jo silloin kun voitaisiin olla vielä monta tuntia yhdessä. Joopa joo.

Mies petti mua jo tuolloin. Mulla oli vastassa sekä netin ihanat panot ja todellisuuden ihana ex. En tiedä, kumpi oli pahempi. Mietin sitä monesti, en tiedä. Monessa määrin ex oli ja on pahempi. Mulla oli todella vaikeaa. Yritin erota mutta voimia siihen ei ollut. Mies ei halunnut erota. Syy siihen on edelleen epäselvä. Tai no, pitihän sillä olla joku joka pettää. Kuten on käynyt ilmi, mä heikkona olin siihen hyvä kohde. (tietäisipä vaan exänsä, paljonko Mies on sitä pettänyt!) Mun tunteilla ei ollut mitään väliä, väliä oli vaan exän tunteilla. Väliä oli sillä, että ex voi hyvin ja sillä oli hyvä olla. Tämä sanottiin ihan suoraan ja rivienkin välistä se oli helppo tajuta. Mies laittoi jopa sormuksen takaisin sormeen, koska ex oli itkenyt sitä huomattuaan sen puuttuvan. Sormus on kuulemma rakkauden symboli ja sitä ei saa ottaa pois. Mies laittoi sormuksen takaisin sormeen rakkauden merkiksi. Aluksi yritin kysyä, miten Mies voi ja miltä siitä tuntuu. Ei kuulu mulle, tuli pariin kertaan vastaus, joten annoin olla. Yhä useampaan asiaan alkoi tulla vastaus, että ei kuulu mulle.

Noin 8kk siitä, kun Mies muutti erilleen exästään, Mies sanoi mulle: ”Meidän suhde etenee just niin nopeasti, kun ex tarvii aikaa. Se määrää nyt tämän tahdin ja sille sä et voi tällä hetkellä mitään”. Pisteet Miehelle suoraan ja ääneen sanomisesta :(

Noin 9kk erilleen muuttamisestaan Mies oli tämän exänsä kanssa eräillä festareilla yhteisten kavereidensa kanssa. Mullakin oli silloin menoa mutta yövyin miehen luona. ” Kai sä ymmärrät sen, ettet sä voi tulla sinne”, sanottiin mulle jo kauan ennen tilaisuutta. Joo, ainahan mä ymmärrän. Mies osti liputkin exälleen tuonne. Ikävä kyllä olen vahingossa nähnyt yhden kuvan noilta festareilta ;( Suurinosa Miehen kavereista tiesi tuolloin mun olemassa olosta, monet heistä olin nähnytkin, vaikka mua monilta edelleen salailtiinkin. Sen voin sanoa itsekin, että silloin mun ulkonäössä ei ollut kyllä mitään sellaista, jonka vuoksi mua olisi pitänyt hävetä ja salailla sen takia. Ja kun vertaa siihen ihmiseen, kenen kanssa Mies siellä oli, niin…

Kun sitten lähes vuosi Miehen ja exänsä erilleen muutosta Mies vihdoin kertoi exälleen musta, Mies oli niin vapautunut että. Iloitsi siitä, miten nyt me voidaan kulkea vapaasti ja mennä kavereille jne. Valitettavasti mä olin tuolloin jo todella masentunut ja en osannut iloita tuosta, että vihdoin Mies uskalsi sanoa exälleen musta ja vihdoin se ex oli päässyt vähän jaloilleen elämässään, että sille pystyi kertomaan musta. Että vihdoin mun odotus olisi ohi ja voisin olla vapaasti minäkin. Mä romahdin, mä romahdin täysin. Tuosta hetkestä alkoi todellinen helvetti mun elämässä, joka ei ole päättynyt vieläkään. Tuo oli monelle asialle se virstanpylväs, mikä punnitsi todella sen mitä mä merkitsin Miehelle. Tuollehan on psykologinen nimikin, en nyt muista sitä, mutta koin juuri päinvastaisen tapahtuman. En kokenut olevani vapaa enkä osannut iloita siitä, että nyt voitiin olla vapaasti. Se oli se Miehen asenne, vaikea selittää. Tuohon asti jokainen sekunti mentiin sen rakkaan exän tahtiin ja Miehestä se oli oikein. Niin kuulemma kuuluikin mennä, koska pitihän exällä olla hyvä olla ja tähtäimenähän oli sille hyvä elämä jatkossakin. Mutta entäs minä? Edelleenkin olen sitä mieltä, että kyllä mutkin olisi pitänyt ottaa huomioon :( Mähän oli Miehen kanssa ja siinä rinnalla seurannut kaikkea. Mua kohdeltiin kuin saastaista rakkia :( Tuohon aikaan, jo paljon aiemminkin, mä lopetin tunteistani puhumisen Miehelle. Jos oli paha olo, vetäydyin. Kun lähdin Miehen luota, kaikki purkautui itkuna ja itsetuhoisin ajatuksin. Tälläkin hetkellä kadun sitä, etten tuolloin pystynyt eroamaan Miehestä. En vain pystynyt :( Yhdessä oli kuitenkin hyvä olla silloin kun oltiin konkreettisesti yhdessä.

1,5 vuotta Miehen erilleen muutosta tilanne ei ollut yhtään parempi. Toisella lapsellaan oli harrastuksensa tiimoilta turnaus. Puhuimme, riitelimme, siitä illalla. Aamulla olisi ollut ensimmäinen peli mutta koska tämä rakas ex ei ollut menossa siihen peliin, ei Mieskään halunnut mennä. Siis me olisimme voineet mennä katsomaan sitä peliä, koska ex ei ollut siellä! Mutta koska Mies ei voinut olla ilman exäänsä, sinne ei voitu mennä! Sen sijaan myöhemmin olleeseen peliin piti mennä. Mä olisin mennyt sinnekin mutta enhän mä voinut …siellähän oli se rakas ex, jonka ei saanut nähdä mua ettei sen mielentila häiriinny. Yritin selittää, että voin olla muualla, en ole Miehen vierellä. Ei käy, lapsensa mitä varmimmin tulisivat mun luo ja sitten ex näkisi. Tuo ”keskustelu” päättyi siihen, että Mies karjui mulle: ”Mä menen sinne peliin mun perheen kanssa, sä et voi estää mua näkemästä mun lapsen peliä!” Mitä tuohon sanoisi? En sanonut mitään, joten kaikki oli taas hyvin. Seuraavana päivänä Mies meni katsomaan lapsensa peliä rakkaansa kanssa. Mitä tein minä? Minä istuin pelin ajan tuon pelipaikan pihassa autossa ja odotin, että Mies viettää aikaa rakkaansa kanssa. Eikä tuo ollut omavalintani.. Tuli sitten pelistä makkaraa massuttaen ja lähdimme kylään Miehen kavereiden luokse. En olis tosiaan halunnut ja sen sanoinkin. Tähän Mies karjui:” Mikä vittu nyt oikein on? Mehän ollaan sovittu, että mennään sinne. Pitääkö sun pilata tämäkin päivä ja kyläily.”

Kerran olimme lastemme kanssa eräällä vanhalla laivalla jollain päättäjäisristeilyllä. Tuota odotti kaikki innokkaina. Ennen tuota laivareissua oli Miehen lapsella harjoitukset. Mies meni käymään vessassa, me muut istuimme kahviossa. Toinen Miehen lapsista sanoi oltuaan hetken hiljaa, että miten pussaamisesta voi saada nuhan. Selitin, että kyllä siitä voi saada, koska ne bakteerit menee suusta suuhun. ”Äitillä on paha olla, koska tuli kipeeksi, kun iskä pussasi sitä.” Minun keskimmäinen kiljaisi tähän, että eipäs pussannut. Muut olivat vaan kauhuissaan hiljaa. Miehen toinen lapsi istui siinä vieressä ja sanoi hiljaa, ettei niistä saa puhua. ”Niin mutta kun isi toi meidän vaatteita ja oli kipeä ja pussasi äitin kanssa niin äitikin tuli kipeeksi. Sit äiti halusi vaan halata isiä, koska sillä oli paha olo kun isin piti lähteä” Mä lähdin tupakalla itkemään, kaksi mun lasta seurasivat perässä. Mies tuli matkalla vastaan. Samanlaisia juttuja mä kuulin aina. Toinen kertoi ja toinen muistutti, ettei niitä saa mun kuullen kertoa. Noilla oli silloin sellanen ihme systeemi, että Miehen luona ei saanut olla lastensa vaatteita vaan Mies kuskasi ne aina takaisin. Useimmiten ne tuli takaisin koskemattomina. Mutta aina ne piti viedä tietyn kellonajan jälkeen. Eli silloin, kun se rakas ex oli jo kotona.

Olin lasteni kanssa lähes joka viikonloppu Miehen ja hänen lastensa luona. Syynä toisen lapsensa harrastus, maailman tärkein, jonka pelejä, hyvä jos harjoituksiakaan, ei voinut jättää väliin. Koska mun lasten harrastuksilla ei ollut väliä, me matkustimme Miehen luo. Harrastuksiin tarvitsi katsojatkin erityiset vaatteet ja noita vaatteita me sitten kannoimme joka junamatkalla. Kävelimme kotoa kantamusten kanssa noin kilometrin junalle ja su-iltana takaisin. Noihin peleihin, jossa minä ja lapseni olimme, Miehen ex ei tullut. Ei koskaan. Mies ilmoitti aina hänelle (salaa tietenkin), että me olemme siellä. Kun sitten muutimme yhteen, tilanne muuttui salamaniskusta. Yhtäkkiä Mies alkoi kuuluttaa moneen kertaan, että hän menee lapsen kanssa peliin, hän menee, hän menee. Tullessaan sieltä oli niin iloinen ja pirteä, että ei jäänyt kenellekään epäselväksi, miten perhepäivä rakkaan kanssa oli tehnyt hyvää :( Tuosta, että minä ja lapseni emme enää voineet mennäkään noihin peleihin, tuli monta huonoa tilannetta ja sotkua kovine riitoineen. Tuolloin olin vielä hyvissä väleissä Miehen lasten kanssa, olivathan he suurimmaksi osaksi meillä ollessaan mun vastuulla. Miehellä, kun oli töitä niin paljon.. Kerran sen syksyn aikana tämä lapsi kysyi multa, että eikö me tulla enää koskaan katsomaan hänen peliään. Koska kuulosti niin pettyneeltä, sanoin että tullaan mutta siitä pitää sopia iskäsi kanssa. Päätimme siinä kuitenkin, että kahden päivän päästä tulisimme katsomaan peliä. Olin senkin illan meidän lasten kanssa yksin kotona, kun Mies oli töissä. Toinen lapsistaan yritti soittaa hyvää yötä isälleen, mutta tämä ei vastannut. Noin tunti siitä ja Mies oli kotona, eli aika hektiset oltavat taisi olla juuri silloin koneellaan. No. Peliin emme kuitenkaan menneet. Sitä edeltävänä iltana tämä lapsi puhui äitinsä kanssa puhelimessa ja sen lopetettuaan tuli mun luokse:” Kuule, ette te voikaan tulla huomenna mun peliin, koska äiti ja isi on sopineet, että ne tulee yhdessä sinne.” Sitten tuo lapsi halasi mua :( Se oli viimeinen kerta, kun olen sitä halannut. Mun nuorimmainen on aina tykännyt olla noilla pelipaikoilla. Kerran sitten Mies oli lastensa kanssa lähdössä autolla, jossa kyllä oli tilaa, peliin. Nuorimmaiseni ja Miehen lapset puhuivat, että jos tämä nuorimmainen voisi tulla mukaan pitkästä aikaa. Hän olisi halunnut, toiset halusivat ja keskenään sopivat niin. Söivät aamupalaa ja sanoivat Miehelle asiasta. Mies sanoi nuorimmaiselleni, että et sä nyt voi tulla. En tiedä huomasiko mutta tältä alkoi kyyneleet valumaan. Muut kyllä huomasivat. Lähtivät. Tämä lapseni tuli mun syliin sohvalle ja itki, miksei Mies enää yhtään tykkää hänestä. Yritin sanoa, että autoon ei tainnut sopia. ”Sopi sinne, kun menivät *sillä toisella*. Siellä on kuitenkin *Miehen lasten* äiti ja siksi en saanut mennä mukaan. Oonhan mä nähnyt ennenkin kun ne aina halaa ja pussaa.” Juuri tuonhan minä halusinkin kuulla :/ Ei sillä, tottahan se. Multa kysyi tuon talven aikana yksi Miehen lapsen joukkuekaverin äiti (näimme kaupassa yllättäen), että ai, me asumme vielä täällä. Joo, asutaan, missäs me muualla. ”Ei, kun ajattelin vaan, että olisitte muuttaneet pois, nyt kun *Mies* ja *ex* ovat taas yhdessä”. Mä olen täysin unohtanut miten tuo loppu kauppareissu meni, en todellakaan muista miten liukenin pois paikalta. Mutta tuota mieltä niissä peleissä oltiin, jossa Mies oli muka katsomassa lapsensa peliä.

Tuosta muutama kuukausi eteenpäin Mies alkoi sättimään mua, kun emme koskaan tule katsomaan lapsensa peliä. Lapsensakin haluaisi. Yritin sanoa, että eihän se ole meistä kiinni. Keskustelu päättyi siihen, että mua ei kuulemma kiinnosta hänen lapset ollenkaan ja emme ole kuin pari kertaa (ensin väitti että emme koskaan) olleet tämän lapsen pelejä katsomassa. Pari kertaa? Pari vuotta kuljimme niissä aina, kun mahdollista. Sättiminen jatkui sillä, että toisen lapsensa harrastuksessa emme ole käyneet ollenkaan. Se on totta siltä osin, kun asuimme erillämme. Sen lapsen harrastus oli sunnuntai-iltana niin myöhään, että me olimme silloin junamatkalla, melkein jo kotona. Eli käytännön syistä emme päässeet sinne katsomaan. Täällä asuessamme kuljimme siellä kyllä kyllästymiseen asti. Minä yksin muutaman kerran, kun Mies oli yllättäin töissä. Tai kipeenä.

Kuten sanottu, pelkästä seksiaddiktiosta voisin ehkä toipua minä. Jos Mies siitä ensin paranisi, siis. Mutta kun vastassa on tuo niin ihmeellinen tyyppi, sille en minä voi mitään. Mä voisin kuvailla sitä ihmistä lukemattomilla adjektiiveilla ja yksikään ei ole positiivinen. Jo silloin, kun olivat yhdessä ja seurasin vaan sivusta elämäänsä, olen ollut samaa meiltä kuin nyt. Voiko itsekkäämpää ihmistä olla kuin se vanhus on. Ei. Mies on pettänyt sitäkin ja paljon. Siinä tapauksessa ymmärrän ja ymmärsin pettämisen jotenkin. Exäänsä ei seksi kiinnostanut eikä ainakaan mikään lisämauste siihen. Tiedän olevani katkera tuolle ihmiselle, jota inhoan syvästi. (ensimmäinen ihminen ikinä, jota kohtaan tunne noin) Ainut hyvä mitä sille on, on se että Mies on pettänyt sitäkin. Tuosta tunteesta en tunne edes huonoa omaatuntoa…