Mies todellakin puhui!! Puolitoista viikkoa sitten viikonloppuna. Tosin humalapäissään ja vain vähän, mutta puhui kuitenkin. Toivonpa todella, että tälle seuraa myös osa 2 jne …ja aika pian.

Olimme tuon viikonlopun kahdestaan ja täytyy myöntää, että olikin aika ihana viikonloppu. Perjantaina kävimme leffassa, jonka jälkeen syömässä ja baarissakin istuimme jonkun aikaa. Baarissa Mies sanoi, että kyllä meidän hyvin käy, koska meillä on hauskaa ja viihdytään toisten kanssa. Hän oli kuulemma varma, että mä nautin hänen seurastaan, koska sen huomaa musta. Se on kyllä totta. Ilta oli rento ja mukava. Onhan noita hyviä hetkiä ollut ja kyllä mä olen Miehen seurasta nauttinut. En mä sitä kiellä. Kotiin tultuamme Mies sanoi, että vaikka väsyttää ja aamulla pitää nousta aikaisin niin tämä yö pyhitetään puhumiselle.

Mies alkoi puhumaan ja ihan ilman pyytämistä. Hän kertoi, että suurin osa keskustelukumppaneistaan oli varattuja miehiä, joiden kanssa puhuivat tämän puolisosta. Osa puolisoista tiesi tuosta, osa ei. Osan pariskunnista kanssa suunnitteli tapaamista, osan kanssa ei. Yhden pariskunnan kanssa on jutellut paljonkin, he elävät jonkinlaisessa avoimessa suhteessa. Mies tietenkin olisi halunnut siihen mukaan. Yhden kerran juttuja, pääasiassa naisten kanssa, Miehellä on ollut 10-20. Muut sitten mitä sattuu -miehiä, naisia, pareja. Ikähaarukka 20-50 vuotta.

Ihan erikoismaininnan ja eri äänensävyn saivat nämä Lahdessa asuvat ”Linnea ja Tomi” sekä Hyvinkäällä asuva ”Veera”. Nämä on juuri ne panot, keille Mies katsoi olevansa tilivelvollinen ja ilmoitti silloin toukokuun alussa, että lopettaa jutut heidän kanssaan ja yrittää pelastaa omaa parisuhdettaan. Kertoi hyvin hiljaa ja hyvin yksityskohtaisesti tuosta parista. Sen kielsin jossain vaiheessa, kun paniikkikohtaus alkoi tulla esiin. Ei, en halua kuulla, mitä Mies menetti lopetettuaan suhteen heidän kanssaan :( En halua kuulla, miten he harrastelivat. En halua kuulla varsinkaan siitä huoranaisesta, joka on maailman paras tekemään kaikkea …jonka suihinottoa Mies ei voinut lähes laukeamatta kuvitella, jota mietti öinä joina ei saanut nukuttua. Ei, en halunnut kuulla asioista, joiden takia mä en voi vieläkään katsoa Miestä alapäähän :( Saatika koskea, käsillä tai suulla :( Entäs tuo Veera sitten? Hänet Mies esitteli suurena pervona. Tyttö meni kesällä naimisiin, elää aktiivisessa seksisuhteessa miehensä _isän_ kanssa, sivusuhteita on lukematon määrä. ”Siinä ei tullut huono omatunto, koska siinä suhteessa en todellakaan kokenut rikkovani mitään”, näin kertoi Mies. On se hienoa, ettei halunnut rikkoa toisten suhteessa mitään ja oli tyytyväinen itseensä, ettei rikkonut toisten suhdetta. (Olisipa ekan panonsa aikaan ajatellut myös meistä noin ja toiminut sen mukaan..) Mä säälin sitä miestä, todella. Olen jo kerran soittanut hänelle, mutta lyönyt luurin korvaan hänen vastattuaan. En pystynytkään kertomaan. Musta sen pitäisi kuitenkin tietää, mitä sairas, pervovaimonsa touhuaa!

Mies sanoi pariinkin kertaan, että touhunsa ei ole ollut oikein mua kohtaan. Siitä tuli kyyneleet silmiin. Tarkoittikohan se sitä oikeesti? Ennenhän Mies ei ole tehnyt _mitään väärää mua kohtaan_. Sitähän mulle on huudettu ja karjuttu vuosikaudet, kun mä olen epäillyt ja syyttänyt turhaan :(

Mies sanoi, että hän oli monta kertaa vuosien varrella päättänyt lopettaa, mutta ei vaan sitten lopettanut. Kun ainakaan alkuun ei ajatellut tekevänsä mitään väärin. Hänhän vain runkkasi tietokoneensa äärellä. Niin.

Mitään motiivia tms Mies ei kertonut. Ei sivunnut sitä mitenkään. Kerran yritin kysyä mutta hiljaisuuden jälkeen jatkoi edellistä juttuaan.

Lopuksi Mies sanoi vielä, että hyvä, että laitoin hänet sanomaan nuo asiat. Jos oikeasti ajatteli noin, on toiveeni toteutunut. Jos Mies ajattelisi tekoaan ja puhumisiaan, on hänellä hyvät edellytykset parantua. Tulla normaaliksi ihmiseksi. Normaaliksi tulevaisuutensa suhteen, menneisyytensä kanss joutuu kuitenkin aina elää.

Kaikki, juttelu, päättyi siihen, kun Mies alkoi itkeä raskaasti, että ”miten sä voit olla tuollainen, niin rauhallinen vaikka mä oon tehnyt hirveitä tekoja sua vastaan ja sulla ois oikeus raivota ja hakata mua”. Niin :/ Olenhan tuosta kysynyt ja saanut vastauksen, ettei mulla ole oikeutta näyttää tunteitani ja sitä miten sattuu. Olisi kuulemma siltikin pitänyt näyttää… Kai sitä sitten olisi pitänyt mutta en todellakaan ole uskaltanut.

Olen tyytyväinen tuohon Miehen avautumiseen. Kielsi asiat, jotka tiesinkin sen kieltävän mutta jotka kuitenkin ovat olemassa. Myöskään noilla kertomillaan määrillä ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä, niihin voisi laittaa nollan perään kaikkiin ja lisätä sittenkin vielä paljon. Eikä edelleenkään  kertonut, miksi puolentoista vuoden nettitauon jälkeen jatkoi uudelleen. Ei kerro, ei selitä, ei mitään. Pysyy vaan vahvasti kannassaan, että 1,5vuotta oli nettiseksistä erossa. Jos uskoisin tuon ja jos niin olisi ollut, ei Miehellä ole nytkään mahiksia parantua. Pian on mennyt 5kk, kun jäi kiinni tällä erää touhuistaan ..edessä siis vuosi ja kuukaus ja sitten vois repsahtaa. Tai vaikka vuosi siitä eteenpäin. Miten se kuvittelee, että mä odottaisin sen ajan? Jos uskoisin väittämäänsä, miten se olisi muka nytkään kuivilla? Mikä siinä on Miehelle niin vaikea ymmärtää, että jos nyt yrittäisimme rakentaa jotain meidän välille ja yrittää ylipäätään olla yhdessä, rehellisyys on ensimmäinen asia mikä pitää olla olemassa. Rehellisyys _kaikesta_ menneestä ja rehellisyys tulevasta. Elämä pitäisi muuttua rehelliseksi. Toisena tulee sitten se puhuminen. Tuosta hetkestä on reilu viikko aikaa. Sanaakaan ei ole sanonut sen jälkeen. Vaikken siihen uskonutkaan, toivoin kuitenkin pienessä määrin, että puhuminen alkaisi.