Tämä postaus on ihan otsikkoa koko teksti. Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut on seksi on ollut minun ja Miehen elämässä isossa osassa. Minulle se on ollut aina tärkeää, sitä on aina ollut paljon. Miehestä luulin joskus löytäneeni siihen sen ns.toisen puoliskoni. Halut kohtasivat täysin. Monista asioista haaveiltiin, fantasioitiin ja lähes kaikki toteutettiinkin. Osa jäi toteutumatta, koska Mies alkoi säveltää itse aihetta eteenpäin ja toteuttaa omia fantasioitaan. Pettää. Siihenhän se loppui meidän seksielämä. Ei kysytty minulta mielipidettä.

Välillä Mies piristyi ja seksiä oli. Joskus jopa pari kertaa viikossa, joskus parhaimpina/pahimpina aikoina jopa pariin kertaan viikonlopun aikana. Se oli paljon, kun olin jo melkein tottunut siihen, että seksiä on kerran kahdessa viikossa, yleensä kerran kolmessa viikossa. Hätäisesti peiton alla eikä todellakaan Miehen aloitteesta ..siihen tilanteeseen vain ajauduttiin. Se oli suurinpiirtein ehkä aina, kun samassa sängyssä yhtä aikaa oltiin. Yleensähän Mies jäi sohvalle, kun mä menin nukkumaan. Kävi jossain vaiheessa varmistamassa, että nukunko. Esitin nukkuvaa, joten pienen hetken jälkeen Mies hiipi takaisin sohvalle. Tällä kertaa käteen ei otettukaan kaukosäädintä vaan puhelin. Monet viestit ja tarinat on kirjoitellut silloin :( Monet kerrat käsi ollut siellä kylpytakin uumenissa. Samalla hetkellä mä aina itkin makuuhuoneessa, sängyssä, kohtaloani.

Mä olen ihminen, joka tarvii seksiä mielenterveytensä ylläpitoon, mä olen ihminen joka tarvii seksiä ylipäätään toimiakseen. Mä tykkään siitä. Kaikesta siihen liittyvästä, en vain pelkästä rakastelusta. En ole mikään addikti itse, musta seksi vaan on kivaa ja tarviin sitä. No, viime vuodet ovat kyllä opettaneeet toisenkin käsityksen siitä. Kun masennuin ja sairastuin ja täydellisesti tajusin Miehen elämän elämän, mun halut vähenivät. Jossain kohden ne olivat ihan loppu. Jos Mies alentui rakastelemaan kanssani, mä toimin kyyneleet silmissä ajatellen ihan muita asioita, etten olisi ollut niin kiinni siinä todellisuudessa missä juuri sillä hetkellä olin. En todellakaan halunnut olla korvike jollekin nettopanolleen, vaikka tiesin, aistin sitä olevani! Mutta en halunnut aina työntää sitä poiskaan, koska senhän tietää minne Mies olisi lähtenyt. Yhtäkkiä aina ennen nauttimastani seksistä oli tullut pakkopullaa, jossa minä olin vain kohde Miehelle, kun ei saanut jotain muuta siihen alleen. En olisi ikinä uskonut joutuvani tuollaiseen tilanteeseen. Kun aikaisemmassa elämässäni ei ole koskaan seksiä puuttunut niin nyt sitä ei ollut juuri koskaan. Ja kun oli sitä oli jostian ihmeeen velvollisuudentunteesta. Tai en mä usko, että Miehelle se oli velvollisuudentunnetta, en usko että se tunsi mitään niin suurta mua kohtaan.

Välillä seksielämä piristyi. Se kesti aina tasan puolitoistaviikkoa ja sitten naps, muhun ei enää koskettu, mun lähelle ei enää tultu.

Viime maaliskuussa Mies yhtäkkiä lähentyi mua. Sanoi jopa, että meidän pitää yrittää nyt kunnolla. Että hän on nyt päättänyt yrittää, hän tekee nyt kaikkensa meidän elämämme eteen. Olimme kolme viikkoa tuosta olleeet terapiassa (viimeisen kerran, koska seuraavan ajan peruin ja sittemmin lopetin koko terapian) ja puhuneet siellä seksielämästämme ja Miehen pettämisistä (joita siis ei ollut ja joihin sai terpaauttimmekin uskomaan). Meillä alkoi siis olla seksiä. Sen puolentoista viikon aikana me rakasteltiin lähes joka päivä ja parhaimpina kaksi. Mies oli hellä jne. Siis ihan erilainen kuin vuosiin. Mä lähdin leikkiin mukaan. Laitoin sille jopa tekstaria, että haluan sitä. Ja muutenkin olin touhussa täysiä mukana. Kuitenkin koko ajan odottaen, että mitähän tämä oikein on. Mitähän tästä seuraa? Kenenkähän korvike mä nyt olen? Otin kuitenkin leikistä kaiken ilon irti. Samanlaista oli ollut useamman kerran aiemminkin. Sitten se normaaliin tapaan loppuikin. Töihin piti alkaa lähteä aamulla aikaisin. Töitä oli paljon ja meni myöhään. Jos oli kotona, puhelinta näppäiltiin ahkerasti. Autotallissa ei varmaan muuta tehnyt kuin puhelintaan ja itseään hipelöi. Toukokuussa Miehen sähköpostit luettuani selvisi syykin tuolle ajanjaksolle: ensinnäkin parin vakipanonsa kanssa meni hyvin ja aktiivisesti, toiseksi oli tutustunut tähän Lahden pariskuntaan ja siinä ihastuksen kiimassaan "siirsi" ne tunteensa mun kanssa rakasteluun. Jos en olisi tiennyt Miehen touhuista, oisin voinut oikeasti luulla, että se haluaa yrittää oikeasti mun kanssa. Että se olisi ihastunut muhun. Tämähän on todella yleistä pettäjillä ja siksi moni puoliso ei ole tajunnut toisen pettävän, koska oma seksielämä toimii. Mies ei vaan toimi niinkuin normaalit ihmiset, ei edes niinkuin normaalit pettäjät. Hän ei kauaa jaksanut kanssani. Samanlainen ajanjakso aina ja sitten se loppui. Sitten uppouduttiin vain ja ainostaan niihin vieraisiin miehiin ja naisiin ja pantiin heitä mitä verbaalisimmilla kielenkäänteillä. Välillä jopa mulle ihmetteli kyrpäänsä, että mitähän tämä on näin punainen, vereslihalla ja arka. Niin. Rasvan käyttö olisi ehkä auttanut tumputtamisessa?

Nyt jonkin aikaa meillä on ollut taas seksiä. Tätä on jatkunut nyt yli puolitoista viikkoa, se vähän ihmetyttää. Meillä on ollut jopa leluja käytössä. Leluja, jotka Miestä eivät ole kiinnostaneet koko yhdessä asumisen aikana. "En mä nyt oikein halua, katsotaan joskus toiste". Kyllä mä tykkään niistä edelleen. Mutta se hohto ja kiima ja tunne, mikä niistä ennen tuli, on täysin kadonnut. Kenet Mies "näkee" edessään, kun leikkii dildolla mun kanssa? Ketä hän piiskaa, kun piiskaa mua? Kenen kanssa hän ylipäätään on siellä sängyssä. Noita kun miettii siinä leikkien keskellä, tekisi mieli lyödä. 

Se mikä multa on tämän myötä kadonnut, se mikä mulle on ennen ollut täysin ominaista on kadonnut, on se että mä en uskalla tehdä Miehelle mitään. En voi käyttää siihen mitään lelua, koska en halua olla korvike, joka siinä leikkii ja tyydyttää. En pysty siihen. Mä en voi edes tyydyttää Miestä, koska olen mä enkä joku panoistaan. Siinä kun olen ennen, ennen Miestäkin, rakastanut suihinottoa, en voi kuvitellakaan sitä enää. Ok, olen miettinyt sitä, että sehän olisi vaan tekninen toimenpide ...kyrpä suuhun ja imemistä, että helppoahan se olisi. Mutta kun se ei ole :( Se on ollut mulle ennen suuri nautinto, jota olen tehnyt sekä itseni että miehen (miesten) takia. Mutta etenkin nyt kun ajattelenkin asiaa, tulee heti mieleeni miehen kirjoitukset tälle Lahden lutka-Linnealle, Miehen omalle pikkutytölle, tuolle kiimaiselle kaunottarelle. Se miten Mies eli päivästä toiseen uneksien tämän imemisestä. Miten Mies tiesi sen olevan parasta, mitä hänelle on koskaan tehty. Miten meinasi laueta märkiin housuihinsa, kun sitä miettii. Täytyy toivoa, että Miehelle riittää tuo meilikuva ylläpitämään omaa seksielämäänsä. En mä tiedä mutta mä en usko olevani maailman huonoin suihinottaja. Mulla on ollut miehiä paljon ja ei ole kukaan valittanut vaan aina sitä on haluttu lisää. Mutta en mä ole kuitenkaan kukaan muu kuin minä itse, en ole Miehen panoista kukaan. Joten tuo seksin osa-alue on täysin poissuljettu multa :/ En pysty, en pysty ajatella että Mies kuvittelee siihen(kin) mun tilalle toisen. Mitäs jos se vaikka puhuis vahingossa ääneen? Sanoisi jonkun nimen, jota en halua kuulla?

Nyt mun pitäisi tietenkin ajatella, että Mies on muuttunut (koska sanoo niin ja jotkut merkit osoittaakin sen), on lopettanut pettämisen 110%:sti ja haluaa mua. Kun on mun kanssa sängyssä, on _mun_ kanssa sängyssä. Mutta en kykene tuohon. Niin monia kertoja olen ollut vain se kohde, niin monia kertoja "meillä on menny paremmin" -kaikki vain siksi, että on tullut uusi ihastus, uusi nettisuhde, uusi pano, tapaaminen sovittu "huomiseksi" tms. Miksi nyt olisi toisin?